Meidän joulunaika alkoi aatonaattona, kun me molemmat olimme vapaalla. Minun työnantaja antoi ylimääräisen palkallisen vapaan kaikille.
Kävimme koko porukalla ruokakaupassa ostamassa meidän perinteisiä jouluherkkuja.
Isin ja lasten ulkoillessa äiti suoritti vielä pikasiivouksen. Meidän jouluperinteisiin kuuluu koristella kuusi aatonaattona. Kuusi on ollut muutaman vuoden ajan tekokuusi poikien takia. Ensi vuonna ehkä voisi laittaa jo aidon kuusen, vaikka tuo muovikuusi on helppo hoitaa.
Illalla vieraiden lähdettyä alkoi minulle tulla sairas olo. Pari päivää aikaisemmin loppunut kuuri koko syksyn jäytäneen nuhan aiheuttamaan poskiontelotulehdukseen ei ollutkaan purrut.
Meillä perinteiseen aattoon kuuluu riisipuuro puolelta päivin ja pukki vierailee jo aikaisin, kuten yhden aikaan tänä vuonna. Pojat eivät vierastaneet pukkia yhtään ja taas oltiin oltu kilttinä. Varsinkin äiti, joka ihan mykistyi ystävältä saadusta lahjasta, juuri minun näköiset villasukat (pitäisin villasukkia kesät talvet). Esikoisen lahjat olivat aika Harry Potter painotteiset, pojille taas autoja. Isoveljen palo-auto oli ostettu jo viime joulun jäleisistä aleista ja monesti oli nähnyt sen varastossa ja silti se ihastutti. Lasten leikkiessä uusilla leiluillaan saatin me laittaa rauhassa jouluruoka, joka on meillä aika kasviskalapainotteinen. Joulusaunaan meillä mennään vasta ihan myöhään.
Aatto meni vielä ihan ok vaikka vähän kuumeilin, mutta joulupäivänä tuli riesaksi vielä migreeni. Onneksi meillä oli tarkoitus olla koko joulu kotona. Joulupäivänä tulivat mummot ja papat syömään ja lapset viihdyttivät esityksillään, kuten taikatempuilla ja nukketeatteri versiolla jouluevankeliumista. Joskus ovat näytelleet itse ja joskus oltu jopa rakennettu Legoista seimi. Esikoinen oppi lukemaan 5-vuotiaana ja on siitä lähtien vastannut jouluevankeliumista.
Eilen sitten kuskasivat minut lääkäriin, jotta toipuisin uudeksi vuodeksi. Vähän meni joulu hösseliksi, mutta jospa uuden vuoden pitempi vapaa korvaisi sen ja kukaan ei sairastuisi.
Harmittaa, kun joululta ei jäänyt muistoksi valokuvia, kun aatolta. En huomannut antaa kameraa mummolle, että olisi saanut edes joulupäivän esityksen videolle, kun isukki joutui minun potiessa vastaamaan yksin kokkauksesta.
Nyt pari päivää töitä jos olo antaa myöten ja sitten viiden päivän vapaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen jätetty kommentti on suuri ilo minulle!