Amalian Helmiä

8. huhtikuuta 2016

Jos isä saisi päättää

Jos meidän isukki yksin saisi päättää miten pojat puettaisiin, niin usein pojat puettaisiin näin:
Klassisiin vaatteisiin Ganttia, Hilfigeriä, Lacostea, Pomdeluxia ja Po.Piakin.
Tyttöjen ollessa pieniä ja ennen verkkokauppojen  nousukautta, toi isukki monesti tuliaiseksi lastenvaatteita. Ihan omatoimisesti oli Ruotsin reissulla löytänyt Po.Pin ja sen jälkeen alettiin reissuja suunnitella niin, että mutkattiin Kokkolan Po.pin kautta. Sieltä ostettiin klassisesti raitaa, ruutua ja yksiväristä. Tuliaisena Helsingistä on tuotu myös todella tykätyt ja pidetyt Gantin mekot tytöille.
Edellisellä Helsingin reissulla isukki oli yrittänyt käydä ostoksilla, mutta hänen mielestään esim. Zarassa ei ollut juuri mitään kotiin tuomisen arvoista, kun netistäkin saa. 
Olen joskus lukenut, että miehet ostaisivat vielä enemmistön vaatteista suoraa kivijalkakaupoista.
Meidän isukki on kyllä siirtynyt myös sohvashoppailijaksi ja hankinnat tehdään netistä. Samalla voi helposti katsastaa sen pienten poikien osaston. 
Minä ja tytöt yhdessä valitaan ne tyttöjen vaatteet, mutta isukin mielipidettä kysytään poikien vaatteisiin. Onhan miehellä paljon parempi kokemus poikien ja miesten pukeutumisessa. Täytyy myöntää, että välillä kysyn ihan omistakin vaatteista miehen mielipiteen. Tilatessani niitä eilen esittelemiäni vähän erikoisempia housuja kysyin niihin myös miehen mielipiteen. Ehkä pidetyimmät vaatteeni olen saanut mieheltä lahjaksi. Urheiluvaate ja - tarvikehankinnat olen antanut lähes täysin isukin vastuulle.


Jos isi siis saisi päättää, värit olisivat hillittyjä. Vaatteissa olisi ruutua, raitaa tai olisivat ihan yksivärisiä.
Arkivaatteissa saa olla kuviota ja monesti kaapista valitseekin pojallalle minun ompelemia vaatteita.
Isukilla tulee melkein herkemmin jokin päähän pinttymä. Viime kesänä halusi tietynlaisen lippiksen pojalle ja nyt on etsinyt klassista poikien vyötä.

Näissä kuvissa ollaan mummolassa menossa serkkupojan synttäreille.

8 kommenttia:

  1. Meillä ei vaatetus iskällä noin hienosti onnistu. Kunhan jotain kattelee puhdasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy tunnustaa, että meillä se mies on ollut aina se parempi pukeutuja ja minä olen tässä vuosien saatossa EHKÄ oppinut, mutta minä olenkin töissä se turvatakki ja -kenkä tuuppi ja mies jotain ihan muuta. Tänään mies vaihdatti pojan pipon minkä olin sille illalla valmiiksi valinnut - oli kuulemma liian vauvamainen - kolme veen lakkia ei enää kaulan alle sidota....

      Poista
  2. Meillä eskari-poika ei voi sietää farkkuja eikä kauluspaitoja. Tykkää isänsä jalan jäljissä pehmeistä vaatteista ja löysistä. Oma hankaluutensa tulee, kun poika on mallia patonki... Eli TOSI hoikka ja pitkä, vaatteiden tarvii olla kapeita, mutta ei saa missään nimessä puristaa tai painaa eikä mielellään pudota päältäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin nähdään farkut miehen jalassa aniharvoin - varmaan just samoissa tilanteissa missä pojista kuvat otettu, kun synttäreille menossa tai kylään tai kaupungille. Mies tosin pukeutuu arkena pukuun ja kauluspaitaan ihan työn vaatimusten mukaan ja kotiin tullessa heittää heti collarit jalkaan.
      Mutta tää kolme vee taas vaati niitä farkkuja jalkaan ja neulepaitaa päälle jos olen sille valkannut päälle collarit ja trikoopaidan. Yksikin aamu uhmaili niiden pöksyjen kanssa pääpunaisena :)

      Poista
  3. Meillä on aina ollut farkut (joskus siistimmät puuvillahousutkin) kaupunki tai kyläily käytössä. Isommat pojat ei halua käyttää farkkuja koulussa, ellei ne ole ohuet. Joten yritän löytää housuja jotka menis siellä koulussakin ja ehkä vapaa-ajalla. 10-vuotias sanoi viime vuonna ettei halua samanlaisia vaatteita kuin muilla sisaruksilla. Mutta ei silti lähde vaate ostoksille, muuten kuin pakolla. ;-)
    Koitti meillekin se päivä että eskarilainen ei muita käyttäiskään kuin farkkuja! Joskus ei ole kuin collegea tarjolla, niin tietää että on taas huono aamu. Joinain aamuina kun mies on vieny pojan niin huomaan ettei mun valitsemat vaatteet ole kelvannut, vaan poika on valinnut itselleen mieluisampaa päälle. Miehen mielestä se on ok, kunhan jotain pukee päälleen.
    Mies ei välttämättä edes tunnista lasten vaatteita. Esim takeissa on useimmiten nimi... mutta miehen ajatuksella se on voinut jäädä pieneksi ja siirtyä seuraavalle... (niinkuin kestävien takkien kanssa joskus käy.)

    Kuopuksellakin on pino farkkuja odottamassa, isommilta jääneitä. Eipä tule konttaajalla käytettyä näin kotosalla. Kunhan ilmat lämpenee niin niillekin on käyttöä.
    Nykyään on se hyvä puoli että löytyy monenlaisia farkkuja ja meilläkin on college kankaisia farkkuja jotka eskarilainen kelpuuttaa vaikka farkut olisivatkin mieluisammat.
    Isommilla käytin paljonkin kauluspaitoja juhlissa joskus kylässäkin, mutta luulenpa että nuorimman pojan kanssa otetaan rennommin. Tietysti on kiva kun saa vielä päättää mitä pienimmän päälle pukee kun isompien kanssa joutuu käydä asiasta keskustelua. Yhdelle pitää olla farkut ja kaikki on silloin hyvin ja toinen menis mieluummin samoilla collegeilla kyläänkin jotka sillä on ollut koulussa useamman päivän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kyllä tarjolla todella mukava tuntuisia farkkuja ja en itsekkään enää osaisi niitä perinteisiä jalkaani vetää. Meidän tytötkään ei ole välittäneet farkuista ennen, kun nyt on yhdet perusfarkut kaappiin eksyneet, muutoin ovat niin vain farkun näköisiä.

      Poista
  4. Kiva postaus! Mieheni reissasi aiemmin työn puolesta paljon ja silloin toi pojille vaatteita. Joskus ihan itsevalitsemiaan ja joskus mun pyynnöstä jotain tiettyä. Mä (lastenvaatefriikkinä) hankin ja valitsen lähes kaikki poikien vaatteet, mutta yleensä ja lähes aina keskustellaan ehdotuksistani ensin yhdessä. Vaatteet (etenkin laadukkaat ulkovaatteet) ovat kuitenkin melko hintavia. Mies puolestaan vastaa lasten urheiluvaatteista/kengistä ja -varusteista. Nyt kun esikoiselle ei ole enää vuosiin riittäneet lastenvaatteiden koot, on hänen ulkovaatteiden etsiminen siirtynyt miehen hommaksi. Mies on minua paljon taitavampi etsimään verkkokaupoista tuotteita. Hän esimerkiksi etsii pojille kenkiä, jos niitä ei ole saatavilla paikallisista putiikeista (valitettavan usein ei ole). Käytännössä mä olen se, joka tiedän kunkin lapsen tarpeet ja mies auttaa sitten etsimään sopivia tuotteita.

    Mielestäni on tärkeää opettaa jo pienestä alkaen (myös poikalapsille), että eri tilaisuuksiin pukeudutaan eri tavoin. Enkä tarkoita tällä sitä, että pitäisi aina ostaa uudet ja kalliit vaatteet, vaan yksikin kauluspaita kaapissa riittää, jos sille on vain harvoin käyttöä. Liian usein näen sitä, että juhlissa sisaruksista tyttö on kauniissa juhlamekossa ja -kengissä, mutta poika collegehousuissa ja ilman juhlakenkiä. Olen kuullut myös lukuisia keskusteluja siitä, ettei pojalle kannata ostaa parempia housuja, koska rikkovat ne kuitenkin. Tulen noista keskusteluista aina tosi surulliseksi :( Itselläni ei ole kokemusta tyttölapsista enkä siten voi verrata tyttöjen ja poikien vaatekäyttäytymistä, mutta viiden pojan kokemuksella voin sanoa, ettei meillä oo saatu juhlahousuja puhki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeet on äidin kyllä huomattava ja välillä tuntuu ettei itsekkään oikein pysy mukana. Nyt mietin tarviiko tuo nuorin vk-kenkiä kevääksi. välillä kesä tulee niin nopeaa, että vk-kenät jää vähälle käytölle.

      Kyllä pojillakin on oikeus pukeutua hyvin ja eihn se tosiaan vaadi, kun yhden paidan paremman paidan ja eihän senkään tarvitse olla kallis. Tytöille pakkaa kertymään niitä hienostelu vaatteita enempi. No ei kait juhlahousuja saada rikottua tai sitten on varmaan ollu aika hurjat bileet!!

      Poista

Jokainen jätetty kommentti on suuri ilo minulle!