Amalian Helmiä

4. lokakuuta 2014

Kaaosvuodet?

Facebookkiin oli useampi linkittänyt tämän kirjoituksen kaaosvuosista ja vaunu postaukseen tuli kommenttia ison perheen kiireistä :)
Se herätti miettimään omaa arkeani.
Elänkö kaaosvuosia?

Tällä hetkellä ja viime keväänä tein 2-3 työpäivää viikossa ja olen perus kahdeksan tunnin työssä. Viikkotunteja tulee siis vain noin 24. Tää on ihan luksusta!!! 
Työaamuina herään kuudelta ja kahdenkymmenen minuutin päästä olen valmiina lähtemään töihin, kun muut jäävät vielä koisaamaan. Töissä olen seiskalta, aina ensimmäisenä, mutta liukuvatyöaika mahdollistaa tämän. Mies ei ole pahemmin valitellut, kun eihän se ole edes joka päiväistä ja näin tehtiin ennen pojan syntymää, joka arkipäivä. 
Eniten töitä teettää nuorempi tyttönen, jos ehtii napata lastenohjelmat päälle, mutta kivuttomimmin hänen kanssaa aamut menevät, kun on mahdollisimman vähän aikaa ja ei ehdi haaveiluun painua.
Eilen aamulla tyttö halusikin lähteä jo tuntia ennen koulun alkua AP-kerhoon yhtämatkaa siskon kanssa, vaikka ei olisi sinne tarvinnut mennä ollenkaan.
Minä pääsenkin lähtemään kotiin jo kolmelta. Vanhempi tytöistä on hakenut, kun pääsee kolmelta koulusta nuoremman IP-kerhosta ja ajelevat yhtämatkaa kotiin (hyvää harjoitusta siihen yksin kulkuun).
Haen pojan hoidosta ja ollaan viimeistään neljältä kotona - siinä on hyvin iltaa aikaa harrastuksille ja kotihommeleille. Iltaruuan pyrin tekemään jo edellisenä päivänä valmiiksi, kun pojalla aikankin on
heti nälkä, kun kotiin päästää. 
Kotipäivät olen valinnut niin, että käydään perhekerhossa ja -tuvalla. Extraluksusta on, kun saan hetken torkahtaa pojan päiväunien aikaan, siksi olen varmaan ollut tässä raskaudessa virkumpi mitä koskaan (tosin myös hemppa on matalampi mitä koskaan ja se on aiheuttanut iltapäiviin sellaista totaaliväsyä). Tytöt kulkee joihinkin harrastuksiinsa itse ja jos minä kuskaan, hyödynnän sen käymällä samalla kaupassa ja kirjastossa.
Äiti urani raskain vaihe on varmaan ollut tuon nuoremman tytön eskariin kuskaus, kun hänet piti minuutilleen ysiksi viedä ja yhdeltä hakea eskarista satoi tai paistoi. Pojan unet piti aina sovittaa tähän aikatauluun.

Tehdessäni täyspäiväistä työtä  arki oli kyllä aika tiukkaa, mutta kaukana kaaoksesta.
Aamuisin istuttiin autossa koko sakki 45 minuutissa omasta heräämisestä. Haluan, että lapset viedään hoitoon rauhassa eikä heitetä hoitoon ovelta.
Meidän aamut olivat hyvin ohjelmoituja. Itse noustessani kävin huikkaamassa tytöille huomenet ja olessamme itse valmiita nostettiin tytöt sylissä sängystä. Ei ollut märinää ja saivat samalla hellyyttä. Pienimmän puinkin osittain sylissä. Aamupalanhan he saivat hoidossa. Rutiinit jatkuivat kotiin päästyä. Ruoka lämpenemään, pyykkikone pyörimään... jne. Tein mahdollisimman usein ruoan, jos ruoka sen salli, jo edellisenä iltana ja pyykkikone tuli ladattua samalla, kun päivän likapyykit koriin vein - olivat siis jo seuraavana päivänä valmiina koneessa. Harrastan pyykissäkin yksi koneellinen, joka päivä-sääntöä.
Arki-iltoihin ei mitään erikoista otettu. Olemme pitäneet yllä myös sellaista sääntöä, että yksi meno per päivä. Kotona ollessaani, jos menen vaikka päivällä isommille ostoksille, ei illalla saa olla menoja. Tytöillä oli yksi harrastus ja sen aikana itse ehti salilla pyörähtämään. Minä kyllä karsin omista harrastuksista, mutta en ole ennen lapsiakaan ollut sen kummempi harrastaja.
Tiedän, että nämä minun nykyiset pitkät harrastukset neulekahvila ja ompelu, jotka vievät 2-3 tuntia illasta tulevat jäämään pois, kun joskus taas olen täyspäiväisesti töissä. Niitä on sitten harrasteltava itsekseen. Omaa aikaa jää tunti pari lasten mentyä nukkumaan. Sinne en ruukaa jättää kotihommia, vaan ne tulee hoidettua iltatoimien lomassa.
En tunne eläväni kaaoksessa.
Eli minun kaaokseen on auttaneet rutiinit, tarpeettomien menojen karsiminen ja suunnitelmallisuus. Tosin vannomatta paras, sillä nyt keksittiin ihan yllättäen lähteä myymään paikallisen MLL.n kirppikselle huomenna aamulla,kun siirrettiin meno lasten serkkupojan synttäreille. Minua on vaivannut koko iltapäivisin totaalihyytyminen ja en siten jaksa yksin edes takaisin ajella.

Tänään siis pengotaan kirppiskamoja - eilen jo aloiteltiin ja siellä on tulossa myyntiin Po.Pia, miikkaria, Pompdeluxia, Vertbaudettia, cupcakea ja ketjukamaa edukkaasti. En tosin usko tuolla merkkivaatteiden menekkiin, joten kannattasko aktivoida tuota blogikirppistä? En jaksa alkaa niitä lähettelemään, mutta onko Oulunseutulaisia kiinnostuneita? Arkisin kulkeutuvat keskustaan ja kaijonharjuun ja jollakin aikataululla Muhokselle, Kempeleeseen ja Oulunsaloon.
Tulkaapa huomenna kirppistelemään - tarkempaa tietoa saa minulta sähköpostin kautta.

Tällaisia mietteitä täältä rennon aamukahvin takaa ;)
(uskaltauduin näin pitkään sepostukseen uhmaten niitä sataa kirjoitusvirhettä)



11 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus. Omaa arkea on tullut mietittyä todella usein. Me kyllä eletään kunnon ruuhkavuosissa. Molempien vuorotyö vielä määrää sen, ettei tarkat rutiinit aina onnistu. Lisäksi lasten harrastuksiin kuskaamisesta on vain kaksi ns. lepopäivää viikossa. Mutta näillä mennään :)

    Vaatteet kyllä kiinnostaisi mutta ei taida olla meidän kokoja kun tytöt suurinpiirtein samanikäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden vuorotyöt yhdistäminen varmasti hankalaa toisin, kun yhden joka kuulostaa olevan jopa perus työaikaa kätevämpää - vähemmän hoitopäiviä jne.
      Meidän tytöt on vielä sika pakkasia ikäisekseen, eli isoimmat myynnissä 128, ehkä joku 134.

      Poista
    2. Voi ei tätä padia sika pakkasia : aika pikkasia!!

      Poista
    3. Hahah, mietinkin ensin, kun luin tuon eka kommentin, että mitä ihmeen sika pakkasia :D
      On toki kahden vuorotyön yhdistämisessäkin vähemmän hoitopäiviä. Nyt vielä vähemmän kun tytöt voivat olla keskenäänkin hetken aikaa.
      Laitahan postausta myynnissä olevista vaatteista. Kuopukselle voisi jotain ollakin.

      Poista
    4. Merkkivaatteet menikin yllättävän hyvin kaupaksi, mutta jotakin jäi - popin ja miikkarin mekot ja jotain muutakin - minäpä kuvailen ja laitan tuonne blogikirppiksen puolelle.

      Poista
  2. Minua kiinnostais merkkivaatteet ;) ja onnistuisi käydä katsomassa tai sitten että otat kännykällä kuvan ja lähetät mulle ja teen ostopäätöksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiäkkö olit tuossa meidän naapurissa! Mun piti porinoilla käydä, mutta ehitte lähteä, kun kahvitteluun, enkä heti alussa hoksannut. Kamat ehdin jo autoon kantaa, mutta voin kuvailla niitä huomenna. En usko, että menevät tuolla kaupaksi, kun kokemuksen mukaan ei eurua kalliimpi myy.

      Poista
  3. joo tässä on ollut kaksi ruuhkavuotta, huh. juurikin tuo eskari..
    eli vauva, päiväkotilainen (3km kotona) 9-15 ja eskarilainen kotona 1.5km toiseen. eli eskariin käveltiin 1.5km että otliin 8:15 siellä, bussiin jotta nuorempi oli 3pv vkossa ysiltä siellä. ehkä perhekerhoon, bussilla hakemaan eskarilaista, kotiin hetkeksi, hakemaan päiväkotilaista.
    sitten helpotti jo, kun kakkonen meni eskariin ja eka kouluun, ne oli samassa talossa 1.5km päässä. sitten jo lusmuttiin, vietiin samalla eskari kun koulu alkoi, vaihdellen meni 8/9 ja haettiin kello 12.
    nyt on superhelppoa, viimekuun laitoin lapset kouluun, vein nuorimman päiväkotiin 8:30 ja olin jo ysiltä hommissa. lapset tuli koulusta kotiin, itse olin 15:30 päiväkodilla ja 15:35 kotona =) ei enää loputtomia viemisiä ja hakuja, elämä on helpompaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin raskasta. Paljon helpompaa oli, kun esikoisen eskari oli hoidon yhteydessä ja ei niin minuutti aikataulua, kun jos veti 10 minsa ennen alkua se katsottiin jo hoidoksi.

      Poista
  4. joo, meilläkin oli kummallakin vain eskarit eikä päivähoitoa, niin ajoissa piti olla. just ärsyttävästi kesken päivä hakemaan, minnekään kauas ei voinut lähteä =) edes kaupungille ei meiltä ehtinyt aamupäiväksi, sille 3h ajalle.
    mutta nyt sitten kun kuopus on eskari-iässä niin on luultavasti hoidossakin siinä samalla, pääsee sitten kokeilemaan sitäkin vaihtoehtoa.. =)

    VastaaPoista
  5. Juu, merkkivaatteet kiinnostaisi :) ja voisin käydä vaatteita katsomassa, tai sitten niin että otat kuvan ja noudan sovitusta paikasta :)

    Sanna

    VastaaPoista

Jokainen jätetty kommentti on suuri ilo minulle!