Amalian Helmiä

29. elokuuta 2016

Suuria muutoksia

Syyskuu tuo meidän perheeseen suuria muutoksia!
Tämä äiti aloittaa uuden, täysipäiväisen työn!
Molemmat menee päiväkotiin ja nuorempi suoraa lähes kokoaikaiseksi!
Tyttöjä ei ole kukaan vastaanottamassa kotona ja lähettämässä kouluun!


Kesän tein osittain töitä vanhaan työpaikkaan, päivän kaksi viikossa työmaalla ja aika paljon kotoa etänä. Nuorimmainen siis sai tuntumaa eroon äidistä. 
Haaveni oli, että nuorinkin pääsisi aloittamaan hoidon osa-aikaisena, kuten muut ovat meillä aloittaneet.
Aina ei vain mene kuten on suunniteltu, jos vastaan tulee äidille työ millaisesta on haaveillut. 
Onneksi pojat pääsevät ihanaan päiväkotiin, jossa on meille vanhat tutut hoitajat ja pojat ovat viereisissä ryhmissä. Nuorimmainen on alkanut ottamaan kovasti kontaktia vieraisiin, eli jos meille tulee vieraita tai ollaan jossakin kylässä niin kantaa leluja vieraille ja selittää omia juttujaan - jospa se olisi joku hyvä herkkyyn aloittaa hoito.


Tytöthän ovat jo isoja ja olisivat pärjänneet jo vuosia keskenään, mutta ihana, että sain olla näinkin pitkään seuraamassa heidän koulutaivaltaan läheltä.
Toki heidänkin osaltaan olen miettinyt aamu- ja välipalaa, ettei mennä siitä mistä aita on matalin. Tytöillä ei onneksi ole enää kympin aamuja, koska aamulla yksin kotona vetelehtiminen on tylsintä. Iltapäivällä voi alkaa kavereita ja mennä harrastuksiin tai nuokkarille. Tytöillä on vielä mukavasti yhteen mätsäävät lukkarit, niin että kahtena päivänä alkaa ja kolmena loppuu yhtäaikaa. Muutenkin on vain tunnin eroa alku- ja loppuajoissa. 

Lapsilla menee muutos varmasti hyvin, mutta entäs ÄITI!!! Äidille tämä on varmasti kaikkein vaikeinta. Monet itkun olen jo ehtinyt tirauttaa, mutta kova skarppi on päällä. Tämä oli väistämättä edessä - tuli se nyt kolmea kuukautta tai vuotta aikaisemmin ei loppupelissä tunnu missään. Olen saanut olla kuitenkin kohtuu pitkään kotona. 

Töihin meno tulee takuulla vaikuttamaan bloggaamiseen. En tarvitse enää paikkaa jossa pääsen "toteuttamaan  itseäni" tai pientä hetkeä itselle. Päin vastoin illat ja viikonloput tulee pyhittää lapsille.
Bloggaaminen ei varmasti tule loppumaan niin iso osa se on ollut jo pitkään, mutta takuulla postauskerrat harventuu. Lupaan, että tulee tällaisia hetkiä, kuten nyt kun lapset katsoo aamupiirrettyjä ja äiti juo aamukahvia, että samalla voi kirjoittaa muutaman rivin. 
Bloggaamisessakin olen tehnyt sen verran suunnitelmia, että koitan keskitää postaukset tiettyihin vakio päiviin vaikka maanantai ja perjantai.


7 kommenttia:

  1. Tsemppiä uuteen arkeen ja onnea uuden työpaikan johdosta! Nykyään saa kyllä olla tyytyväinen, että saa jatkettua uraa sujuvasti vuosien kotonaolon jälkeen. Eli voit olla tosi tyytyväinen itseesi siltä osin!:) Teidän pojat vaikuttaa niin sosiaalisilta, että pärjäävät varmasti! Mutta se arkirytmin muutos, vapaa-ajan ja perheen yhteisen ajan väheneminen on kyllä tuntuva, siitä ei kyllä mihinkään pääse. Luovuutta saa käyttää, että saa ajankäyttöä tehostettua. Mekin on jo monta vuotta harjoiteltu ja nyt alkaa jo helpottaakin, mutta siinäpä multa toivepostausaihe! Sinä olet niin suunnitelmallinen ja järjestelmällinen, että sinulta varmaan löytyy vinkkejä ajanhallintaan meille muillekin "kellokortti kaulassa juokseville" ja toiselle paikkakunnalle pendelöijille :) Toivotan teille rauhallisia iltoja ja terveitä päiviä tähän muutoksen aikaan <3 - MY

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Yhteisen ajan väheneminen hirvittää (ja itkettää äitiä). Täytyy katsoa miten tästä selvitään ja mitä keksin. Kovasti on suunnitelmia miten sitä kiirettä saadaan vähennettyä ja yhteistä tekemätöntä aikaa lisättyä. Täytyypä pitää korvan takana tämä toivepostaus ;)

      Poista
  2. Millaista työtä lähdit tekemään? :) Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  3. Tiedän tämän tunteen niin hyvin! Alkukesästä aloitin kunnolla työt, mutta mies oli koko kesän kotona joten mieleni oli rauhallinen. Nyt vasta on alkanut äitiä ahdistaa vaikka koulut ja päiväkodit ovat lähteneet hyvin käyntiin. Arki muuttaa muotoaan ja luulen että se on minulle äitinä kaikkein haastavin muutos.

    http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Jokainen jätetty kommentti on suuri ilo minulle!