Päiväkotiin

Niin se alkoi meidän tyttöjen päiväkoti taival. Ensimmäistä kertaa Epe viisi vuotiaana ja Veeruska juuri tänään kolme vuotiaana. Ei olisi uskonut jos joku vielä viisi ja puoli vuotta sitten olisi sanonut minun jäävän kolmeksi vuodeksi kotiin. Näin kävi osittain sattumalta miehen työn ja sitä myötä talon myynnin vuoksi, että hainkin hoitovapaata lisää. Alun perin piti palata puolitoista vuotta sitten vuoden vaihteessa, jolloin mummo olisi hoitanut veeruskan kotona kahteen vuoteen, Epen mennessä tarhaan. Veeruska olisikin ollut valmis päiväkotiin silloin kahden vuoden korvilla, vaikka hakiessa jatkoa hoitovapaalle tuntui, että huh se saa olla kotona vielä kauan. Moni muukin on sanonut, että sen vajaan kaksi vuotiaan olisi voinut laittaa hoitoon.

Olen tyttöjen välissä ollut töissä lyhennetyllä päivällä, jolloin mummo hoiti Epeä kotona. Se oli aivan luksusta!

Epe jäi nukkumaan vielä pariksi tunniksi minun jo hipsiessä töihin. Eivätkä ne mummun kanssa ehtineet, kun aamupalan syödä, vähän ulkoilla, syödä ja jo päiväunien aikaan minä tulin kotiin ja Veeruskaa odottaessa ehdin itsekkin ennen Epen heräämistä vähän levätä. Siinä sai äiti nauttia työelämästä, toteuttaa itseään ja hyödyntää sitä omaa ammttitaitoaan ja silti jäi pitkä päivä vielä lapsen kanssa - siinä oli kaikki kohdallaan ja kaikilla hyvä olla.

Tytöt lähtivät aamulla reippaasti.

Epe oli perinteisesti pulputtanut, kuin puuropata ja Veeruska juossut vain muiden mukaan. Iskän piti perua työreissu, että pystyi viemään tytöt, koska minä totesin viimeisen tutustumisen jälkeen etten siihen pysty. Siinä vaiheessa se tytöille hätä olisi tullut, kun äiti olisi itkemään alkanut. Nyt sain sentään hillittyä sen verran, että ovi ehti kiinni, ennen kun kyynelkanavat aukesi.

Kuravaatteet oli pussiin pakattu

Uudet reput odottamassa - lohtulelut taskusta katselemassa.

Nyt olisi pari tuntia aikaa ennen tyttöjen hakua. Haen tytöt ennen päiväunia. Voin alkaa vaikka jännittää huomista - tuleeko lomautus (ja kyllähän se tulee tässä tilanteessa), vaikka ei se enään niin harmita, monta kurssia olen syksylle löytänyt ja pitkä lista muuta hommaa - tiedä minkä uuden mahdollisuuden se antaa!