ajatuksia

 Hei,

Edellisestä tekstistä on jo neljä vuotta, kun aloin taltioimaan tänne mökkiprojektia. Mökkeilyjutut on siirtyneet ihan tyystin instagramiin.

Järjestin äidilleni 70- vuotisjuhlat 50-luvun tyyliin ja juhlian suunnitellessa, että mistään ei löydy enää ideoita. Pinterestistä löytyy joitain kuva ideoita, mutta kuvienkin takaa pitäisi löytyä joku pohja mistä kuva on otettu. Istasta on vaikea löytää ideoita, koska siellä edetään niin hetkessä. Google haut ei ylety instaan, joten sen avulla tulleet ideat on supistuneet hurjasti. Ainut juhliin löytämäni idea ohjasi  minut monen vuoden takaiseen blogipostaukseen.

Itse tulin todella pitkästä aikaa katsomaan tämän minun blogin liikennettä ja huomasin ihmeekseni, että täällä käy edelleen tuhansia ihmisiä kuukaudessa katsomassa minun jotain vanhaa postausta. Luetuimmat postaukset eivät ole jotain kuulumisia, vaan siellä on kampausohjeita, juhlien järjestämistä jne.

Toki itsekkin talennan kiinnostavia julkaisuja, mutta myöhempää tarvetta ei aina tiedä.

Minä olen joitakin juhlien järjestämiskuvia tallentanut instaan vanhalle Amalian helmiä tilille ja taas joskus innostuin tekemään arkivinkkejä tilin jossa jakaa arkivinkkejä ruokaan, siivoukseen ja arjen hallintaa. Jos et kirjoita niihin joka viikko tilit painuvat unholaan eikä niitä kukaan löydä.

Tässä alustus sille, että ajattelin tallennella tänne vaikka takautuvasti esim. tyttöjen rippijuhlaideat, jouluaskarteluja. Sellaisia juttuja, jotka eivät päivän päästä ole jo vanhaa asiaa ja joista joku voisi hyötyä vaikka useammankin vuoden päästä ja niihin löytää google haulla.

Tämä lähti siis omasta tarpeesta heränneestä ajatuksesta ja toisaalta siitä, että minusta on ollut ilo jakaa ideoita (oli ne nyt hyviä tai huonoja)

Kirjoituksille ei ole tarkoitusta hakea suurta kuulija kuntaa tai somenäkyvyyttä. Bloggaaminen on muutenkin vissiin jo menneiden talvien lumia.

Melkein unohdin tärkeimmän, että taannoin pyysin tyttöjä katsomaan jotain kodinhoitovinkkijä - siihen ne totesivat, että äiti sun täytyy koota nämä johonkin, josta he voivat ne sitten poimia...

Ihanaa aurinkoista päivää ja kesä odotusta.

Ps. olipas kuvien liittäminen muuttunut helpoksi - suoraa vaan goole kuvista ja naps

Pps. En oikolue tekstiä vaan tämä oli tämmöinen hetken mielijohde 

Arki-ilta

Ihana istahtaa alas ja juoda rauhassa kupponen kahvia, ehkä jopa blogatakkin, mutta ensin täytyi laittaa pari yhdistyksen sähköpostia.

Tytöt on viety ruuan jälkeen kerhoon, pojat katsoo pikkukakkosta, huominen ruoka on uunissa ja pyykki- ja pesukoneet pyörii. Käväisin pitkästä aikaa kirppiksellä ja pikkuveljelle löytyi samanlainen lakki, kuin isoveikalla. Takkatulikin on ehditty sytyttää, eli ei nämä ruuhkavuodet yhtään hullumpia ole. Ajattelin kantaa poikien kanssa dublolaatikon olohuoneeseen ja rakentaa pari linnaa ennen saunaa. Sillä aikaa voi isi paistella banaanilätyt iltapalaksi, kunhan vuorostaan hakee tytöt kerhosta. Olen kuullut, että kiire on mielentila. Onneksi aika harvoin se on saanut vallan :)

Leppoisaa tiistai iltaa kaikille

Suuria muutoksia

Syyskuu tuo meidän perheeseen suuria muutoksia!

Tämä äiti aloittaa uuden, täysipäiväisen työn!

Molemmat menee päiväkotiin ja nuorempi suoraa lähes kokoaikaiseksi!

Tyttöjä ei ole kukaan vastaanottamassa kotona ja lähettämässä kouluun!

Kesän tein osittain töitä vanhaan työpaikkaan, päivän kaksi viikossa työmaalla ja aika paljon kotoa etänä. Nuorimmainen siis sai tuntumaa eroon äidistä. 

Haaveni oli, että nuorinkin pääsisi aloittamaan hoidon osa-aikaisena, kuten muut ovat meillä aloittaneet.

Aina ei vain mene kuten on suunniteltu, jos vastaan tulee äidille työ millaisesta on haaveillut. 

Onneksi pojat pääsevät ihanaan päiväkotiin, jossa on meille vanhat tutut hoitajat ja pojat ovat viereisissä ryhmissä. Nuorimmainen on alkanut ottamaan kovasti kontaktia vieraisiin, eli jos meille tulee vieraita tai ollaan jossakin kylässä niin kantaa leluja vieraille ja selittää omia juttujaan - jospa se olisi joku hyvä herkkyyn aloittaa hoito.

Tytöthän ovat jo isoja ja olisivat pärjänneet jo vuosia keskenään, mutta ihana, että sain olla näinkin pitkään seuraamassa heidän koulutaivaltaan läheltä.

Toki heidänkin osaltaan olen miettinyt aamu- ja välipalaa, ettei mennä siitä mistä aita on matalin. Tytöillä ei onneksi ole enää kympin aamuja, koska aamulla yksin kotona vetelehtiminen on tylsintä. Iltapäivällä voi alkaa kavereita ja mennä harrastuksiin tai nuokkarille. Tytöillä on vielä mukavasti yhteen mätsäävät lukkarit, niin että kahtena päivänä alkaa ja kolmena loppuu yhtäaikaa. Muutenkin on vain tunnin eroa alku- ja loppuajoissa. 

Lapsilla menee muutos varmasti hyvin, mutta entäs ÄITI!!! Äidille tämä on varmasti kaikkein vaikeinta. Monet itkun olen jo ehtinyt tirauttaa, mutta kova skarppi on päällä. Tämä oli väistämättä edessä - tuli se nyt kolmea kuukautta tai vuotta aikaisemmin ei loppupelissä tunnu missään. Olen saanut olla kuitenkin kohtuu pitkään kotona. 

Töihin meno tulee takuulla vaikuttamaan bloggaamiseen. En tarvitse enää paikkaa jossa pääsen "toteuttamaan  itseäni" tai pientä hetkeä itselle. Päin vastoin illat ja viikonloput tulee pyhittää lapsille.

Bloggaaminen ei varmasti tule loppumaan niin iso osa se on ollut jo pitkään, mutta takuulla postauskerrat harventuu. Lupaan, että tulee tällaisia hetkiä, kuten nyt kun lapset katsoo aamupiirrettyjä ja äiti juo aamukahvia, että samalla voi kirjoittaa muutaman rivin. 

Bloggaamisessakin olen tehnyt sen verran suunnitelmia, että koitan keskitää postaukset tiettyihin vakio päiviin vaikka maanantai ja perjantai.

Lapsi parat tai ehkä sittenkin äiti parka

Naapurin bloggaus lapsen sairastelusta sai taas ahdistuksen nousemaan.

Me ollaan molemmat miehen kanssa pendelöijiä eli toisella paikkakunnalla töissä mitä asutaan, kuten varmasti todella moni muukin. Työpäivän pituus on 8-16 ja 9-17 + reissut, edustukset ja muut ylityöt.

 Normaali päivänä aamulla kotoa lähdetään klo 7 ja palataan kotiin klo 17.00 - HURJAA!!!!

Minä olin aikoinaan tyttöjen välissä töissä ja tein 6 tuntistä päivää ilman ruokatuntia. Tyttöä hoiti juuri päiväkodista eläkkeelle jäänyt mummi. Minä painelin töihin klo 7 ja tyttö jäi nukkumaan. Eivät ehtineet muuta kuim aamupalan syödä ja ulkoilla, sekä lounaan syödä, kun olin kotona. Mies oli silloin samalla paikkakunnalla töissä, joten saatoin hyvällä omallatunnolla ajella töihin omaan tahtiini (kiitos liukuvan työajan).

Toiselta tytöltä palasin töihin vasta, kun hän oli kolmen vanha - eikä ihme, koska vastassa oli juuri nämä kymmentuntiset päivät. Kolme ja viisi vuotiaat pärjäsivät päiväkodissa hyvin. Päiväkoti oli ihana ja lapset tykkäsivät. Kyseessä oli uusi työpaikka, joten mitkään työajan lyhennykset eivät onnistuneet. Tätä kesti kaksi vuotta.

Kun esikoinen meni kouluun, aloimme kulkemaan karusti peräkanaa kahdella autolla töihin. 

Tilanne oli silloin sellainen, että mies meni töihin puoli yhdeksäksi, eli vei tytöt aamupäiväkerhoon ja päiväkotiin kahdeksaksi. Minä olin painellut jo seiskaksi töihin, eli lähtenyt kotoa kuuden jälkeen...

Näin pääsin lähtemään töistä kolmelta ja hakemaan tytöt neljältä- lyhensimme tällä tavalla kahdella tunnilla tyttöjen päivää. Näin saattoi tehdä, vaikka oli ekologisesti ja taloudellisestikin kannattamatonta ajaa lähes sama matka töihin.  Tämä oli kuitenkin väliaikainen järjestely, kun olin jäämässä kolmen kuukauden päästä äitiyslomalle.

Poika meni päiväkotiin 1v 3kk ikäisenä - kymmenen päivää kuukaudessa ja äiti 50% työtä. Nykyään on nuo osittaiset kodinhoitotuet ihan eri luokkaa mitä esikoisen aikaan, jolloin sai 75euroa kelalta osittaista hoidontukea.

Ahdistuksen lykkää, kun miettii että tämä on jossain vaiheessa taas tulossa ja pelastajaa ei löydy syntyvästä vauvasta. Esikoinen  joskus sanoi, että pikkuveli on pelastanut hänet ip ja ap-kerhoilta.

Toisaalta olen lohduttanut itseäni, että pojat kun ovat koulussa isot siskot voivat ainakin osittain huolehtia heitä kouluun.
Tämä on varmasti vain äidin ahdistusta, hyvinhän ne lapset hoidossa pärjää ja hoito loistavaa, mutta miten pärjää äiti!!!

Toivottavasti, kun töihin palaan on mahdollisuus osittaiseen työaikaan ja etätyöhön.

Kaikki on vielä kohdaltani ihan auki. Palaanko vanhaan, vai johonkin uuteen - sen näyttää tulevaisuus.

Näitä avauksia tulee harvoin täällÄ tehtyä, mutta jospa tämä ahdistusta helpottaisi.

Imettäminen

Huomasin nyt olevan imetysviikon

Minä olen imettänyt täällä hetkellä elämästäni 54 kuukautta.

Olen imettänyt lentokoneessa, linja-autossa (lapsi oli kiinni kaukalossa), kaupassa samalla työntäen ostoskärryä, ravintolassa, leikkipuistossa, makuulta, istualtaan, seisten.

Minä olen sitä mieltä, että imettäminen on jokaisen oma asia imetti tai ei.

Olen saanut olla onnellinen, että imettäminen on minulta onnistunut, kun sitä toivoinkin.

Tällä hetkellä, kun muu maailma suuresti vauvelia kiinnostaa on suurena apuna ollut imetyskoru, johon on helppo vauvan keskittyä. Tämä nuorimmainen on myös todella kova raapimaan ja puristelemaan syödessää, joten korun ansiosta äiti pääsee vähemmillä vaurioilla.

Olen ostanut tämän Minttuliini designilta

Päivän asut - Silverjungleissa

Onko päivän asupostaukset ihan out ja tylsiä? 

Itse tykkään niitä lukea. Näin kesällä on tuota ylimääräistä aikaa pohtia vaatteita. Toisaalta ei tarvitse, kun katsoa lämpömittaria ja kerran päättää mitä laitetaan, kuten tänään harmaaseen sadesäähän kaikille mukavaa Silverjunglea (paitsi poikien lakit on Lorulta). Toinen aletilaus odotteleekin meitä postissa.

Kuinka nämä ilman vaihtelevatkaan, kun eilen oli niin kaunis kesäpäivä ja tänään taas tälle kesälle tyypillinen vähemmän kesäinen päivä. Eilen otimmekin kesäillasta kaiken irti ja vietimme mukaavaa iltaa melko myöhään tuolla lähes valmiissa pihaköökissa, joka on nyt nimettu Villa Hommiksi.

Hiukan tässä ompeluttaisi ja taidan kaivaa saumurin kaapista ja surauttaa jotain, eipä ainakaan omaatuntoa soimaa, että pitäii olla ulkona tai vaikka kyykkiä marjapensaissa.

Pienet ilot

Purin tuossa kamerasta kuvia joita otin pikaisesti eilen kerhon valokuvaukseen lähtiessä. Huvittuneena huomasin, kun yhteen kuvaan oli vahingossa sattunut vauvelin body ja tyynyn napit samaan sävyyn, melkein kuin olisi suunniteltu.

Kymmenen suosituinta bloggausta ja katsaus menneeseen vuoteen.

Vuoden viimeisenä päivänä voi vaikka kelata mennyttä vuotta taakse päin ja
keräsin yhteen kymmenen vuoden suosituinta postausta.

Ensimmäisenä komeileen postaukseni pienistä kotimaisista lastenvaatemerkeistä ja kannattaa edellen käydä se kurkkaamassa ja eritoten kommentit, koska sinne on tipahdellut pitkin vuotta uusia vinkkejä kotimaisista lastenvaatemerkeistä:

Pieniä kotimaisia lastenvaatemerkkejä

Meille on kotiutunut uusia tuttavuuksia ja entistä vahvempanan lastenvaatekaappia edustaa kotimaiset vaatteet ja Lorun kanssa olen tehnyt yhteistyötä

Toisena komeilee pohdintani kerrossängyistä. Kesällä meille uusi sänky kotiutui ja samalla meni syksyllä tyttöjen huone uusiksi, josta edelleen on postautekemättä:

kerrossänky

Tämä postaus taisi sillä päästä kärki kolmikkoon, kun siinä taisi tulla ensimmäinen vihjaus uudesta perheenlisästä:

Ihanuuksia vastasyntyneelle

Minä palasin vajaa vuosi sitten töihin tekemään 60%.sta viikkoa (suosittelen) ja  pojan päiväkotiin lähtö askarrutti mieltä ja kiinnosti myös muita. Ensin poika oli kuukauden isän kanssa kotona. Näin lähes vuosi päiväkotiuraa takana ja  on mennyt loistavasti. Poika on tykännyt hujasti olla hoidosta ja äiti ei voi, kun kehua hoitoa!!!:
Vauva päiväkotiin

Vauva aiheet ovat olleet yllättävän suosittuja vaikka minusta tuntuu, että näitä vauvablogeja on pilvinpimein toisin, kuin isompien lasten blogeja:

Mihin se vauva laitetaan

Olen saanut viimme vuonna tehdä monta huippua yhteistyö postauta Blogiringin kanssa. Niiden ansiosta on saanut tutustua uusiin tuotteisiin, joista moni on tullut meille jäädäkseen, sekä olemme intoutuneet puuhastelemaan yhteistyökuvioiden merkeissä kaikkea hauskaa.
Suosituin yhteistyöpostaus on ollut Blogiringin ja Pierre Robertsin yhteistyö, eikä suotta!:

Pehmoista kylmyyttä vastaan

Etsintäkuulutukseni kadonneista perheblogeista kiinnosti myös muita ja hyvä, koska sen ansiosta olen löytänyt pari uutta, nykyistä vakio lukulistallani olevaa blogia:

etsintakuulutus

Keväällä tuli mietittyä jalkojen kokoa ja sain mahtavasti kommentteja jalkojen koon periytyvyydestä:

Pienet jalat

Syksyllä harkitsimme talon rakennuttamista, joka on toistaisesti jäissä, mutta ei täysin unohdettu ja mietimme pohjaratkaisuja. Siihen tuli vinkkejä ja jospa joku sai vinkkiä postauksesta:

Talohaaveita toimiva lapsiperheen koti

OIH Lastenvaateverkkokaupan kanssa olen saanut tehdät muutaman mukavan yhteistyön, jossa löysin meille uuden lastenvaatemerkin the brandin,jota on kaappiin tullut yhteistyön ulkopuolteltakin.

Teimme yhteistyössä myös postauksen tästä kids roofin nukketalosta, joka on edelleen viikottain lastenleikeissä ja kestänyt mukana menossa:

Nukketaloleikit ja uusi tyylikäs nukketalo

Suuri kiitos kaikille lukijoille ja eritoten teille jotka tohditte jättää tänne kommenttia.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille.

Alku- vai loppuvuoden lapsi?

Mää niin halluisin jo synnyttämään, eikä tarviis enää jännäillä vai oisko parempi, että tässä vielä jokunen päivä kärvisteltäisiin?

Tässä jännäillessä kummalle vuodelle meidän vauva syntyy tulee väistämättä mietittyä loppuvuoden haittoja ja alkuvuoden etuja, vai onko niitä?

Laskettua-aikaa kysyttäessä keskustelu menee monesti alku ja loppu vuoden lapsiin.

(Vauvaa odottaa äidin ompelema jumppi ja pökät, sekä metsolan lakki)

Onhan poikakin periaatteessa marraskuun lopussa syntyneenä loppuvuoden lapsi, mutta en ole sitä aikaisemmin tullut edes ajatelleeni.

Josta tuli mieleen, että poika on ihan mini vauva kaverin alkuvuoden tyttöön verrattuna - ei sillä poika ei vajaassa vuodessa ehtisi kasvaa edes puoleen väliin tyttöä kiinni jos tyttö lopettaisi vuodeksi kasvun. Esikoinenkin oli päätä pienempi kaveriaan varmaan jo pari vuotiaana vaikka ei ollut kuin kuukauden ikäero.

Fyysiset erot varmasti näkyykin vain pikkulapsena, jolloin sillä ei ole mitään merkitystä. Urheilukisatkin vedetään monesti tuplaikäluokissa.

Velipoikani on syntynyt ihan loppuvuonna enkä muista siitä olleen muuta haittaa, kun synttärit jäi joulun jalkoihin - nooh se tasoittui sillä, että minä olen keskikesän lapsi, että ihan yhtä karu kohtalo, kun kaikki silloin lomaili. Eikä vuodenvaihteen lapsen juhlia tarvitsisi siirtää, kun viikolla, kun jo arki on normaalia - toisin kun keskellä heinäkuuta syntyneen.... 

En usko veljen koulumenestykseen olleen mitään merkitystä olisiko koulun aloitusta siirretty vuodella - ihan samanlainen pojan viikari se olisi ollut silloin, ehkä vain turhautunut tunneilla. 

Lopputuloksena kuitenkin ammatissaa huippu ja kiitosta saanut. (suuttuukohan tuo, kun sisko sitä näin kehuu ;) ) 

(turvakaukalo ja -pussi sisällään sairaalastahakuvatteet, sekä sairalaakassi ovat lähtövalmiudessa)

Varmasti on niitäkin jotka joutuu ottamaan toisia ensimmäisenä  kouluvuotena kiinni - toisaalta on niitä jotka turhautuvat, kun osaavat jo.

Osa kulkee jo eskariin itsenäisesti ja osa ei tokallakaan. Minun serkku osasi lukea neljä vuotiaana ja hyvin moni opettelee lukemaan ekalla ja täällä ainakin on niin loistavana tilanne, että lapset pääsevät opettelemaan lukemista kolmessa eri taitotasossa.

Ajokortti iässä saattaa ärsyttää, kun muut saa ajokortin aikaisemmin, mutta siinä vaiheessa on varmaan jo niin monen ikäistä kaveria, että onko sillä merkitys.

Oletko itse alku tai loppuvuoden lapsi?

No pohdintani tuloksena on, että aivan sama - sinua odotetaan jo niin kovasti!!!! (ja äitiä jännittää!!!!)

Jouluaaton aikataulu

Eikö otsikko kuulostakkin rentouttavalta ja juhlavalta ;)

Palataan vielä tähän jotenkin niin tänä jouluna pinnalla olleeseen aiheeseen. Tuntuu, että joka tuutista puskee kiireetöntä joulua. Kohtahan tässä iskee paniikki päälle, kun ei mitään saa enää tehdä ja rötvätä vaan sohvalla. Eniten ärsyttää kommentit, että älkää vaan missään tapauksessa siivotko, älkää turhaa siivotko, älä vietä joulua kaapissa jne. Martoilta bongasin kuitenkin viisaan lauseen, "onko siivous ilo vai välttämätön paha". Minusta pitäisi mennä juuri sen mukaan! Itsekin jätän monta juttua tämän tilanteen takia tekemättä. Jätetään se saunan siivous siihen, kun haluan sen vauvan syntyvän. Eikös se ole sanonta, että sauna ja siivous käynnistäisi sen, joten jos siivoaa saunan. Nyt toivon saavani nauttia ensin joulun. Siitä erikoinen tilanne, ettei ole vielä mikään hoppu synnyttämään. Siitä tämä jouluhösötystä tässä tilassa sattui sopivaan aikaan.

Idea postaukseen lähti siitä, kun ompelussa keskusteltiin jouluaaton perinteistä. Me olemme pikkuperheellämme luoneet ihan omat perinteet minun ja miehen mieltymysten mukaan. Oikeastaan juuri mitään emme on tuoneet jouluumme koti kodeistamme.

Aatto alkaa sillä, kun aamupala syödään yökkäreissä (varmaan sohvalla) jouluaaton ohjelmia katsoen (varmaan minäkin, joka töllöä vähän katson), leipää, jouluomenoita, piparia ja kahvia.

Muina vuosina, kun olen tehtnyt kalenterin itse on viimeisestä luukusta tullut jotain itsenäistä puuhaa, kun legoja jne. Viime jouluna ihastuttiin palapeleihin ja nyt odottaa tyttöjä jouluinen 1000 palanpalapeli.

Minä saan rennosti haudekattilassa keitellä riisipuuroa päivälliseksi. 

Meille pukki on viimeisinä vuosina tullut kohta puuron jälkeen, mutta nyt on jouduttu pojan unien takia siirtämään sitä tuonne unien jälkeen eli kahden seutuvissa on odotettavissa joulupukin vierailu. Tämä perinne lähti vuosia sitten ihan vahingossa, kun heräsimme pukin hankintaan niin myöhään, että saatiin vain päivä aika, mutta totesimme sen todella hyväksi. Miksi piinata lapsia ilta myöhään ja siinä samassa kiristää omia hermojaan.

Lapsilla on sitten puuhaa lahjojen kanssa ja itse saadaa keskittyä illallisen tekoon rauhassa, mamma kattaa ja isi kokkaa ;)

Mummi ja pappa saattavat pyörähtää torttu kahvilla hautuumaa reissulla (me on jätetty se nyt välistä, vaikka ennen itselle niin tärkeää olikin, mutta meillä on matkaa läheisten haudoille).

Tänä vuonna kutsuimme ne meille syömään illallista. Lapsetkin syövät rauhassa, kun ei tarvitse sitä pukin tuloa jännätä.

Jouluillallisenkin olemme kehitelleet miehen kanssa ihan keskenään - ei niin miten lapsuuden kodissa on syöty.

Meidän joulu menuumme kuulu:

Itse tehty porkkanaloota mannaryyneihin
Osto lanttuloota
tänä vuonna kokeilen punajuurilaatikkoa
imelletty punasipuli
joulun makuiset uuni juurekset

vihersalaatti
sienisalaatti
italiansalaatti

Joku paisti tmv.
Uunilohi
Lihoja Stoccan tiskiltä tmv. - kinkkua ei paisteta, koska sitä olisi kuitenkin liikaa
Yleensä on graavikalaa ja silliä, mutta ne ja pehmeät juustot jätetään tänä vuonna pois.

vaihteleva jälkkäri

Meillä saunotaan vasta ihan ilta myöhään ja rötvätään loppu ilta niissä uusissa yökkäreissä mässäten konvehteja, juustoja ja lihoja vuoron perään.

Kuvat eilisestä puurojuhlasta

Iltavillit

Tämä iltana on taas ompelu, ihanaa!

Tänään ompelen vaihteeksi itselle.

Kuvissa jäppinen viikko sitten, kun soviteltiin äidin illan tuotoksia.

Eihän näistä kuvista mitään selvää saa ;)

Äidin kässä kassista piti kaivaa kangastakin leikkeihin mukaan.

Näistä kankaista ja käsityöjutuista voisi höpötellä loputtomiin. Tänään pääsin taas pojun kanssa perhekerhoon höpöttelemään, kylläpä oli rentouttavaa.

On se töihin vaihtelua höpötellä käsitöistä, lastenvaatteista, kaapeista, järjestyksen pidosta jne. 

On se niin loistavaa, kun kaikki ollaan niin erilaisia ja jokaisella ne omat tärkeät jutut.

Siitä se ajatus sitten lähti

Taannoisten Hullujenpäivien monesti pläräämästäni kuvastosta jäi mieleen ne sisustusosaston tuotteet. Jopa minä tunnistin desing tuotteet, string-hyllyt jne. Se on kyllä ihan blogien ansiota, että minä ne tunsin.  En tiedä olisiko näistä klassikoista tullut ilman blogeja näin suosittuja? Blogit on kyllä hyviä markkinointikanavia. Jostain lehdestä luin, kun joku antoi sisustusvinkkejä oman kotinsa pohjalta, että älkää lukeko blogeja - niissä pyörii samat asiat. Ei minusta siitä mitään haittaa ole jos joku on bongannut kauniin asian ja jakanut löytönsä. . Itse en sisustusjutuissa ole niinkään ottanut vinkkejä vastaan, vaan ehkä puskenut omalla tyylilläni. Ne mitä blogeissa vilisee ja löytyy meiltä on ikean kerniliina ja beståå lastenhuoneessa - hyvin ikea painotteista. Lastenvaatteissa sitten senkin edestä olen saanut vinkkejä blogeista. Vasta törmäsin myös hyvää blogikirjoitukseen (ei harmikseni tullut laitettua muistiin kenen), jossa pohdittiin luoko blogit kliseen siitä, että joku tavara on kaikille? Vaikka ne monessa sisustus blogissa vilahtaisikin ei niitä välttämättä kenenkään tutun kodissa olekkaan, eli luoko blogit kliseen, että jotain on kaikilla vaikka se vain on parilla bloggarilla - se on tämä netti.

Silti:

Tuli hankittua tämä nappityyny,  joka on jo useammassa blogissa vilahtanut.

Ihana väriyhdistelmä sai aikaan sen, että halusin toisenkin saman värisen tyynyt.

Neulekahvilassa opettelin virkkaamaan isoäidinneliöitä - toiselle puolelle tuli yksi iso neliö

ja toiselle puolella neljä pienempää

Ensin ostin ohuempaa lankaa, mutta en tykännyt lopputuloksesta - vaan hommasin paksumpaa - johonkin pitää kuitenkin se ekana ostamani lanka kuluttaa - ensin tein uudemman version jo aijemmin tekemästäni kännykkäpussista.

Piti tulla vielä vähän jalostamaan ajatuksia meidän välipalakeskustelun pohjalta. Meille tuli extempore perhekerhon jälkeen mammakavereita kahville ja en tieten ollu siihen mitenkään valmistautunut (silti ihan perus siistiä täällä oli -vuoteet petattu ja pöydät pyyhitty). Mutta olipas kiva, kun tuttuva, joka ei meillä ole ennen käynyt tykkäsi meidän sisustuksesta -"oi, pitää katsella tarkemmin", "hän ihan mykistyy". 

Sitä, kun tuossa itseksekseni kertasin hyvällä mielellä, koululainen palautti mamman maan pinnalle ihmettelemällä miten joku tästä sekalaisesta voi tykätä :) 

Voi, että koteja ja sisustustyylejä on niin paljon kauniita. Tämä meidän koti on pitkällä ajalla muokkaantunut ja tulee monesti ihasteltua modernia ja vaikka country- tyyliä.

Eskarilaisen kaverin koti on juuri sellainen ihanan coutry-tyylinen ja muistan sitä heille ihastella - eskoinen oli viimeksi mukana, kun sisko haettiin kotia ja hänkin sitä moneen otteeseen kotimatkalla ihasteli.

Tänään kahvitellessa virisi juttua edullisesta sisustamisesta ja palaan siihen toisella kertaa (tässäkin jutussa jo pituutta ja varmaan 100 kirjoitusvirhettä)

Kummallinen maailma

Minä olen saanut olla siinä onnellisessa asemassa, että negatiivisia kommentteja olen saanut todella vähän. Ei edes kaikkia yhden käden sormia tarvita niitä laskeakseen. Blogi on kuitenkin jo viisi vuotta vanha ja kohta lähennellää 1500 postausta. Lukijoitakin kuussa tällä minun kotikutoisella blogin reppanalla n. 25000 kuussa.

Nyt täällä viikolla on tullut kaksi ei mitenkään vahvasti negatiivista kommenttia, mutta kuitenkin. Se on tässä hassuinta, että ne ovat molemmat tavallaan käsittelevät samaa aihetta, mutta ihan ääripäissä toisistaa.

Ensimmäinen sanoi blogin olevan ihme materialismia pullollaan.

Mua ensin nauratti - minkälainen on lastenvaate blogi ilman lastenvaatteita?

Tein sen myötä kuitenkin pikaisen laskutoimituksen ja totesin edellisessa 90 postauksessa ostaneen jotain uutta 11 postauksessa. Tämä vielä pahimpaan aleaikaan. Ostokset oli lähinnä jotain pikku tossujen ostoa ja niitä alennusmyyntejä.

Toisella kertaapa sivutessani postauksessani uuden tavaran ostolakkoa. 

Yökötti lukijaa toisten vanha krääsä ja kuinka ei voisi esimerkiksi käyttää toisten vanhoja astioita. Eikä tykkään muutenkaan vanhoista asioista.

Tuotakin mietin omalle kohdalle ja minun ystävä kävi kommenttia vielä kehumassa, niin laitampa sen tähän:

Voih , mää en voi sanua mistään kodin tyylistä etten tykkäisi - itselle en ottaisi, mutta kauneutta on monenlaista - ultra modernista kunnon peppi pitkätossu tyyliin. Jos kotia ei ole sisustettu ei se silti ole ruma vaan heidän koti - siinä kodissa saatetaan vaikka matkustella sisustamisen sijaan tai ei vain ole rahkeita muuhun.

Nyt kun katselen ympärille ei meilläkään kenenkään krääsää ole. Kaikki vanhat rakkaat astiat on "peritty" sukulaisilta. Saatanhan sen kahvini mummolassakin mummin 50 vuotta vanhasta kupista juoda oksentamatta :) Myös meidän huonekalut ihan paria lukuun ottamatta omaavat tarinan, siis tiedetään mistä ne on tulleet ja kuka niitä on ennen käyttänyt. Esim pari pulpetti jonka tarkkaa historiaa ei tiedetä entisöitiinkin juuriaan myöten. Pari kirppiskuppia on ostettu ja ne on olleet jonkun tason arvokamaa - kesällisen kirppis kuppi ostin 17 eurolla ja sen arvo on 50 euron pintaan.

Minä oli pari kymppisenä niin lapsellinen, että kaverin harrastaessa kirppistelyä itse istuin tyhjässä loossissa murjottamassa ja odottamassa, kun hän kierteli kirppistä. Hyöhemmin aikuistuin ja heräsin tähän maailmaan, että tällä menolla hukutaan tähän materiaan ja piip jos ei tästä viisastu. En voi väittää itsekkään olevani kovin ekologinen, mutta suunta on ollut kuitenkin parempaan :)

Se on hyvä että näitä kommentteja tulee, kun saa hyviä pohdinnan aiheita.

Kaikkihan sen tietää, että blogit on vain pintaraapaisu bloggaria ja saattaa olla hyvinkin kaukana todellisuudesta.

Poistin kuitenkin toiminnoista sen "ei enää tätä", kun huomasin siihen tulevan rakseja vain jos kuvissa vilahti Metsolaa tai sieltä oli jotain ostettu. En halunnut, että se vaikuttaa postauksiini ja lopettaisin vaikka postaamatta niistä, kun kommentit taas että niistä tykätään.
Päivän mietin alanko tällaisia pohdintoja julkaisemaan, mutta antaa nyt mennä ;)

Astetta vakavampaa

Aikaisin aamulla syötin vauvan ja en saanutkaan enää itse unta vaikka vauveli uniaan jatkoikin.

Jäin miettimään blogia. Ensimmäsitä kertaa viiteen vuoteen blogi minua valvotti.

Minulla jutut syntyy yleensä itsestää, siitä ympäröivästä elämästä. Oikeastaan vain yhteistyöjuttuja tulee suunniteltua etukäteen. En tee, mene johonkin tai osta jotakin sen takia, että saisin kirjoitettu siitä blogiin. Kamera tosin kulkee mukana melkein joka paikkaan. Kuvia ottaessa ei mieti tuleeko tästä jotain blogiin ja jos niin mitä.

Pääosin tätä tekee itselle, eikä lukijoiden saaminen ole mietityttänyt. Lukijoita tulee jos on tullakseen ja jos minun jutuista tykätään. Ei ole tarkoitus niitä haalia tänne. Ei sillä, minusta on ihanaa jos lukijoita on ja jutuista tykätään ja niitä kommentoidaan. Eli tykätään niistä samoista jutuista, kun minä itsekkin. Ihana on tietää ketä siellä ruudun toisella puolella on. Tämähän on kuitenkin vain tällainen harrastus. Rakastan laittaa asioita muistiin ja suunnitella niitä etukäteen- sellaiseen tämä on hyvä paikka. En halua murehtia kirjoitusvirheistäni, joita lievä lukihäiriö tänne tuo. Murrettakin tänne lipsahtaa vaikka joskus olen nauranut jälkikäteen, että onkohan sitä kaikki ymmärtäneet. Esimerkiksi, kun kirjoitin tyttöjen kammarista - kamarista, että onko se yleinen nimitys makuuhuoneesta.

Niin ja se juttu mikä valvotti oli "valmiina kouluun" - eli ei mitään vakaa ja samallahan sitä tuli mietittyä onko koulutarvikkeet kasassa ja tarvisiko jotain vielä hankkia... joo päällystemuovia - vai miksi sitä sanottiin, kontaktimuovi! Ja koulu todellakin alkaa kahden viikon päästä, mutta sitä ennen nautitaan vielä lomasta!!

Tällaisia syntyjä syviä tuli mietittyä :)

Ps. kertokaapa te jotain itsestänne kuka ja mistä olet ja miksi tätä luet?

Migreenipäätä ja Metsolaa

Tässä on kohta kaksi päivää mennyt migreenissä. Moisesta vaivasta olen kärsinyt pikkutytöstä alkaen ja valitettavasti isompi tyttö on tämän minulta perinyt. Raskaus ajat on mennyt lähes kohtauksittain, mutta nyt miettiessäni tyttöjen vauva aikoja on pahoja kohtauksia useita ollut imetysaikana - mahtaakohan olla joku yhteys. Vaikeaksi tämän tekee se, että pahaksi päästyään ei siihen auta, kuin täsmälääkkeet ja sitten niiden jälkeen pitää pitää imetystauko. Nyt sain onneksi uuden lääkkeen jossa on puolet entistä nopeampi puoliutumisaika.

Onneksi mummilla oli eläkepäivät joten pääsi avuksi, muuten ei olis hommassa tullut mitään, kun piti oksentamassa laukata. Nyt pitää ottaa hissunkissun, kun pää melko hontelo. Onneksi kohtaukset on ihan hirveästi vähentyneet sitten nuoruuden. Nyt saattoi jalkahoito laukaista kohtauksen, kun niin on käynyt ennenkin. Poika ei kyllä yhtään tykkää tällaisita 12 tunnin imetystauoista - mutta onneksi huolii pullon näin hätätilassa

Löytkyykö lukijoita tällaisia migreeni päitä?

Käytiin alkuviikosta kauppareissulla vilkaisemassa siihen naapuriin, eli Metsolaan ja sinne oli tullut taas ihanuuksia:

Ihanat sydän mekot

Äggiä hupparina ja jumpsuittina - herkuissa väreissä

Aikuisillekkin oli tullut vaatteita pitkästä aikaa

Voi mikä hattu vauvalle

Pojat jääkaapissa

Jotain on jaksanut värkätä joulun jälkeenkin. Odotan jo innolla loppiaista, ylimääräistä vapaa päivää, kun korjataan joulu pois ja siivotaan urakalla. Päässä muhii jo kaikenlaista ideaa. Löysin vihdoin liitutauluspraynkin ja senkin osalta kaikenlaisia ideoita, eihän meillä ole kuin noin viisi eri kokoista liitutaulua ennestään.

Joulukortti askartelusta jäi magneetteja ja niistä syntyi liimaamalla ne mahdollisimman kuluneisiin ja harmaantuneisiin pyykkipoikiin kätevät muistilapun pidikkeet jääkaapin oveen.

Nyt pähkäilen kalenterin kanssa. Olen kalenterifriikki ja ylleensä meillä on ollut perheen menoille pöytäkalenteri, mutta nyt mielin jotain muuta.

Sinne voisi merkata muistiin myös "uuden vuoden tavoitteet":

Panosta itseesikin; luomileikkausaika on jo varattu, hammaskisko aika on jo varattu, säännöllinen hieronta pitäisi varata ja muutenkin omaa aikaa jollekkin säännölliselle liikunnalle.

Kotiin ollaan suunniteltu family roomia, joka pistäisi koko talon "sekaisin".

Suurin muutos tulee olemaan, kun esikoinen aloittaa syksyllä koulun.

Ollaan onnellisia

Ihana viikonloppu takana hyvien ystävien luona.

Kotimatkalla luin lehdestä kirjaesittelyn - kirjan nimeä ja tekijää en muista, mutta kirjan sisältö jäi mieleen.

Kirja kertoi naisesta joka oli kokenut kovia ja muut ihmettelivät miten se jaksoi silti hymyillä ja olla onnellinen.

Muistetaan olla onnellisia siitä mitä meillä on - koitetaan tehdä itsemme onnellisiksi, eikä haikailla olemattomia. On olemassa oikeasti vakavia asioita, mutta jos käsillä on normaali arki niin nautitaan siitä, olemme elossa.

Blogeja välillä moititaan pinnallisiksi. Jos saa iloa ja päivä piristyksen vaikka näistä lastenvaatteista niin eikö se ole ihana asia. Blogistanista löytyy blogeja jotka sisältävät todellista arjen realismia.

Kaksi päivää töitä ja sitten on lyhkäinen syysloma, jolle on suunnitteilla kaikkea kivaa. Tärkeintä on kuitenkin, että saadaan olla yhdessä ja kyhnöttää vaikka sohvalla viltin alla.

Kuvat viikon takaisesta huutokaupasta. Jos voi sanoa niin meillä harrastetaan huutamista ; )

Laatikoita koluttu

Mitäpä sitä muuta sunnuntaina voisi tehdä, kun kyykkiä tukahduttavan kuumalla käyttöullakolla.

Hyvä, että menin koska oli parit topat tyystin unohtuneet. Myöskin 110 toppatakkeja oli yli omien tarpeiden, joten ne meni kirppiskassiin. Ouluun aukeaa uuden yrittäjän vetämänä taas lastenvaatekirppis Vintiö ja varasin sieltä meille pöydän.

En minä käyttikseltä vielä mitään kehdannut alas rahdata, joten itselle muistiin mitä siellä oli.

 - Molemmille vedenpitävät haalarit alkutalven loskiin

- Reima Kiddon haalarit kotipihalle

- Epelle HM.n vaaleapunamusta takki & housut (kakkospuvuksi)

- Veeruskalle freeteckin takki & housut

- Epen kauppatakki & v.pun toppikset

- Veerun Kauppatakki & toppikset

- Veerun villakangastakki

(Epe inhoaa villakangasta, joten saa hienostella kauppatakilla)

kaikki ostettu alesta tai kirppikseltä tai Veerulla Epen vanhaa.

Kirppikselle Jonathanin takki ja reima tecin takki.

Jos nyt kiivaasti mietitään tulevaa talvea niin miettiikö kukkan jo sitä seuraavaa?

Minä mietin, kun vein sen Po.Pin setin takaisin odottamaan ensi talven yli.

Mihin tähtään aleissa, että saan Veeruskalle jotain saman tyyppistä.

Molon haalari sopisi hyvin

Voi olla myös, että silmä toppuu tähän Po.Pin punaiseen,

mutta lähinnä kiinnoistaisi se farkunvärinen tai musta (ne eivät olleet vielä ilmestyneet Po.Pin sivuille)

Ticketillä on myös hyvänä vaihtoehtona tuo musta tai punainen haalari.

Voi hyvinkin olla että mitään ei jää aleihin, mutta ainahan sitä voi suunnitella.