Naapurin bloggaus lapsen sairastelusta sai taas ahdistuksen nousemaan.
Me ollaan molemmat miehen kanssa pendelöijiä eli toisella paikkakunnalla töissä mitä asutaan, kuten varmasti todella moni muukin. Työpäivän pituus on 8-16 ja 9-17 + reissut, edustukset ja muut ylityöt.
Normaali päivänä aamulla kotoa lähdetään klo 7 ja palataan kotiin klo 17.00 - HURJAA!!!!
Minä olin aikoinaan tyttöjen välissä töissä ja tein 6 tuntistä päivää ilman ruokatuntia. Tyttöä hoiti juuri päiväkodista eläkkeelle jäänyt mummi. Minä painelin töihin klo 7 ja tyttö jäi nukkumaan. Eivät ehtineet muuta kuim aamupalan syödä ja ulkoilla, sekä lounaan syödä, kun olin kotona. Mies oli silloin samalla paikkakunnalla töissä, joten saatoin hyvällä omallatunnolla ajella töihin omaan tahtiini (kiitos liukuvan työajan).
Toiselta tytöltä palasin töihin vasta, kun hän oli kolmen vanha - eikä ihme, koska vastassa oli juuri nämä kymmentuntiset päivät. Kolme ja viisi vuotiaat pärjäsivät päiväkodissa hyvin. Päiväkoti oli ihana ja lapset tykkäsivät. Kyseessä oli uusi työpaikka, joten mitkään työajan lyhennykset eivät onnistuneet. Tätä kesti kaksi vuotta.
Kun esikoinen meni kouluun, aloimme kulkemaan karusti peräkanaa kahdella autolla töihin.
Tilanne oli silloin sellainen, että mies meni töihin puoli yhdeksäksi, eli vei tytöt aamupäiväkerhoon ja päiväkotiin kahdeksaksi. Minä olin painellut jo seiskaksi töihin, eli lähtenyt kotoa kuuden jälkeen...
Näin pääsin lähtemään töistä kolmelta ja hakemaan tytöt neljältä- lyhensimme tällä tavalla kahdella tunnilla tyttöjen päivää. Näin saattoi tehdä, vaikka oli ekologisesti ja taloudellisestikin kannattamatonta ajaa lähes sama matka töihin. Tämä oli kuitenkin väliaikainen järjestely, kun olin jäämässä kolmen kuukauden päästä äitiyslomalle.
Poika meni päiväkotiin 1v 3kk ikäisenä - kymmenen päivää kuukaudessa ja äiti 50% työtä. Nykyään on nuo osittaiset kodinhoitotuet ihan eri luokkaa mitä esikoisen aikaan, jolloin sai 75euroa kelalta osittaista hoidontukea.
Ahdistuksen lykkää, kun miettii että tämä on jossain vaiheessa taas tulossa ja pelastajaa ei löydy syntyvästä vauvasta. Esikoinen joskus sanoi, että pikkuveli on pelastanut hänet ip ja ap-kerhoilta.
Toisaalta olen lohduttanut itseäni, että pojat kun ovat koulussa isot siskot voivat ainakin osittain huolehtia heitä kouluun.
Tämä on varmasti vain äidin ahdistusta, hyvinhän ne lapset hoidossa pärjää ja hoito loistavaa, mutta miten pärjää äiti!!!
Tämä on varmasti vain äidin ahdistusta, hyvinhän ne lapset hoidossa pärjää ja hoito loistavaa, mutta miten pärjää äiti!!!
Toivottavasti, kun töihin palaan on mahdollisuus osittaiseen työaikaan ja etätyöhön.
Kaikki on vielä kohdaltani ihan auki. Palaanko vanhaan, vai johonkin uuteen - sen näyttää tulevaisuus.
Näitä avauksia tulee harvoin täällÄ tehtyä, mutta jospa tämä ahdistusta helpottaisi.
Meillä ei lapset hoidossa ole ikinä olleetkaan, mutta muutamaan otteeseen on työahdistusta koettu. Meillä kun miehen varaan ei voi luottaa yhtään minään päivänä ja mitäs jos itse joudun vuorotöihin tai viikonloppuja tekemään? Eihän silloin päiväkoti auta! Nyt olenkin jäämässä vielä ainakin toistaiseksi kotiin. Toisaalta päätös hirvittää, mutta toisaalta olen hurjan helpottunut.
VastaaPoistaMinkälainen ammattisinulla on? itseä hirvittää jo nyt, että olen tippunut ihan kelkasta. MInä nautin tästä kotona olosta, mutta myös töissä olosta ja siksi se osa-aikaisuus oli todella hyvä vaihtoehto.
PoistaMeillä on kaksi lasta. Toinen meni päiväkotiin hoitoon, kun täytti vuoden, toinen 1 v ja 4 kk ikäisenä. Olivat heti täyttä hoitopäivää. Mentiin n. klo 7.10-7.20 välillä ja haettiin klo 16-17 välillä. Kaikki meni ihan Ok. Lapset ovat aina viihtyneet päiväkodissa. Nyt toinen lapsemme, poika, on koulussa 2. luokalla. On lähtenyt yksin aamulla kouluun, ensimmäisen luokan toisesta koulupäivästä alkaen. Jää nukkumaan, kun lähdemme töihin, paitsi kahdeksan aamuna. Ekaluokalla oli iltapäiväkerhossa, toisella luokalla, tulee kotia, tekee läksyt, syö välipalan ja on sitten kavereiden kanssa. Kaikki on sujunut ihan hyvin. Melko samalta kuulostaa työkavereiden ja muiden tuttavien arki päiväkotilaisten ja koululaisten kanssa.
VastaaPoistaNäin varmasti menee valtaosassa perheitä, eikä välttämättä ole edes vaihtoehtoa. Näi olisi mennyt varmasti meilläkin jos ei olisi sattuneet pojat syntymään ja on ollut kyllä ihaa olla lähettämässä tyttöjä kouluun ja toivon, että tilanne sitten joskus olisi sellainen, että voisin tehdä sitä lyhennettyä päivää, johon eka ja tokaluokkalaisen vanhemmilla on oikeus.
PoistaYmmärrän hyvin ahdistuksesi! Meillä on sellainen tilanne, että mies asuu työn vuoksi toisella paikkakunnalla vähintään ma-to. Tai sitten on reissussa jossain ulkomailla. Ja niitä reissujahan riittää, noin joka toinen viikko. Pyöritän siis pääasiallisesti yksin meidän kaksilapsista taloutta. Mutta en valita! Oma työpaikkani on lähellä kotia, vain 10 km:n päässä. Lasten päiväkoti on sopivasti siinä kodin ja työpaikan välissä. Itselläni on joustava työaika, joten saan sen ansiosta hoidettua kaikki pakolliset menot, kuten lääkärikäynnit, VASU-tapaamiset, lasten harrastukset yms. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että muuten ei onnistuisi. Ja kalenteri täytyy olla jatkuvasti käsillä!
VastaaPoistaItse olen surkutellut sitä, että lapset joutuvat olemaan niin pitkiä päiviä hoidossa, n. 7-16, joskus jopa 06.30-17, jos joudun käymään toisella paikkakunnalla. Omaan työhöni kuuluu lisäksi jonkin verran matkustamista maan sisällä ja tuolloin joudun turvautumaan mummoihin ja kummeihin. Onneksi he ovat muutenkin tiiviisti läsnä meidän arjessa ja lapsille tuttuja ja turvallisia aikuisia.
Mutta kuten sanoin, ymmärrän ahdistuksesi, sillä jokainen äiti varmasti murehtii oman lapsensa puolesta.
Minulla iso osa murehtimista on, että haluaisin olla läsnä lapsen arjessa ja ne lyhyet yhteiset illat hirvittää. On hienoa ja läheltä löytyy tukiverkosto, jota voi käyttää tilanteen niin vaatiessa.
PoistaTäällä samanlainen ahdistus alkaa olla päällä. Töihin pitäisi palata syksyllä ja molemmilla vanhemmilla työmatkaa ainakin tunti suuntaansa. Mies matkustaa vielä 100 pv/vuodessa ja tukiverkostoa ei ole. En tiedä yhtään miten tuollainen yhtälö saadaan toimimaan. Tarkoitus olisi varmaan tehdä aluksi 80 % työaikaa, mutta jotenkin ne loput 4 päivääkin pitäisi hanskata.
VastaaPoistaMinä olin ajatellut lähteä töihin kun poika täyttää 3v ensi syksynä. Joka kerta kun kuukausi vaihtuu ja ollaan lähemänpänä elokuuta, iskee paniikki. Miten ihmeessä ehdin illan parissa tunnissa kuulla kuulumiset, antaa sylit, halit ja pusut. On toki viikonloput, mutta käykö niinkö aina, että töissä käydessä viikonlopulle kasaantuu kotityöt, kauppa ym käynnit. Nykyään viikonloppu on pyhitetty retkille, pitkille ulkoiluille ja yhdessä ololle. En millään viittis vaihtaa sitä viikon kotitöitten tekoon :D onneksi syksyyn on vielä aikaa ja toisaalta onhan 3v11kk ikäinenkin sen ajattelemani kolme vee ikäinen :D Mies toivoo, että olisin kotona mahdollisimman pitkään, eli onneksi meitä on kaksi mukavaan arkeen tottunutta. No okei, on päiviä jolloin mietin, että oispa ihana päästä töihin lepäämään...
VastaaPoista