Päiväkotivaatteita ja vähän pyykinpesua

Laitatteko päiväkotivaatteet valmiiksi edellisenä iltana?

Tyttöjen ollessa päiväkodissa vaatteet katsottiin valmiiksi edellisenä iltana. Nyt hommien lisääntyessä olen helpottanut hommaa entisestään. Pyrin pesemään yhden koneellisen pyykkiä joka arki-ilta, mutta pyykkirumba kasaantuu silti yleensä lauantaille. Olen lopettanut pyykkien kantamisen kaappiin joka koneellisen jälkeen. Nykyään viikkaan puhtaat pyykit kolmeen pyykkikoriin tyttöjen - poikien ja vanhempien. Sunnuntaisin yritän "pyhittää lepopäivää" (olla perheen kanssa) ja hoidan vain pyykkien viikkauksen koreista kaappiin. Kaappien perkkaus on tosin melkein hupia.

Tytöt toki huolehtivat omat vaatteensa kaappiin, toisin sanoen eivät anna minun koskea enää kaappiinsa.

Pojille katson viikon päiväkotivaatteet kerralla. Niputan vaatteet alusvaatteita myöten valmiiksi rulliksi. Samassa yhteydessä tarkistan vaatteiden merkkauksen ja kunnon. Pyrin valitsemaan viikoksi samansävyisiä vaatteita, joten siinä on etua pyykkihuollossa, kun tulee täysiä koneellisia. Olen myös huomannut, että tällä systeemillä tulee huomattua ne pieneksi menneet ja kaapin perälle jämähtäneet vaatteet paremmin.  Aamuisin kaapista valitaan valmiit niput ja puetaan päälle.

Näin ei enää illalla tarvitse perkata vaatteita ja huomata kaikkien housujen olevan pyykissä tai parhaimmillaan aamulla muistaa, ettei vaatteita ole katsottu ollenkaan valmiiksi.

Poikien yhteinen vaatekaappi

Järjestin poikien vaatteet samaan kaappin, kun nuorimman vaatteet eivät enää mahtuneet lipastoon.

Puhtaita pyykkejä kaappiin viikatessa nappasin siitä pari kuvaa.

Meidän kaapit on perus 60*60 vaatekaapit. Osasta kaappeja olen ottanut hyllyt pois ja korvannut ne jo olemassa olleilla Ikean Antonius korikoilla. Parempi olisi jos kaapeissa olisi kaappien levyiset rungossa kiinni olevat korit, mutta näin on menty toistaiseksi. Sitten hankin kunnon korisysteemit, kun säilytystila alkaa todella loppumaan.

Poikien kaapin yläosasta löytyy henkaritanko, jossa roikkuu neuletaki, hupparit ja kauluspaidat.

Koreihin mahtuu juuri omiin koreihin molempien paidat, collari- ja trikoohousut, yhteiseen koriin molempien farkut ja paremmat housut ja erilliseen koriin vielä isoveikan aluspaidat.

Sivulla roikkuu koukuista vielä poikien vähäiset roolivaatteet.

Minusta kaappi on aika tehokkaassa käytössä.

Lipastoon siirrettiin molempien sukat, alkkarit ja yökkärit.

Laajennus varaa löytyy viereisestä kaapista, jossa on isoissa Ikean lootissa erikseen molempien poikien "jemmavaatteet". Isoveikan vaatteet siirtyy melkein suoraa pikkuveikalle. 

Puhutaanko rahasta?

En nyt valitettavasti aio kertoa kuinka paljon pätäkkää tilillä lepää, vaan miten meillä on tuo rahaliikenne toimii.

Puolisoilla saattaa olla erilaiset tavat käyttää rahaa. Toinen saattaa olla tuhlaavaisempi kuin toinen ja toinen taas säästää kaiken liikenevän. Erilaiset rahankäyttötavat saattavat aiheuttaa riitojakin.
Minä voi rehellisesti huokaista ja todeta ettei rahasta ole tarvinnut riidellä, koska olemme samankaltaisia rahankäyttäjiä, mutta siihen auttaa myös useamman tilin systeemi.

Siitä asti, kun me aloimme saamaan molemmat palkkaa, eli kohta viisitoistavuotta sitten (HUI!!!!), avasimme yhteisen taloustilin, johon molemmilla on omat kortit. Tilipäivänä molemmat siirtää tietyn summan rahaa tälle tilille. Olemme laskeneet paljonko suurinpiirtein talousmenoihin kuukaudessa menee. Joskus pidin ihan excelillä kirjaa kaikista menoista, mutta kirjanpito hävisi vanhan koneen tiltatessa ja uutta ei tullut avattua. Kiinteät kulut, kuten lainat ja vakuutukset pysyvät pääosin samana, mutta muuttuvista, kuten ruokakuluista teen aina silloin tällöin tarkistuslaskentoja. Muuten minulla on tapana ihan käsinkirjata vihkoon kertaluontoisia menoja, kuten lastenvaattet, lomareissut jne. Niihin on sitten helppo joskus palata ja laskea paljonko on tullut laitettua rahaa vaikka juuri lastenvaatteisiin.
Summa minkä kumpainenkin siirtää taloustilille on suhteutettu tuloihin, eli prosentuaalisesti on laskettu osuudet kuukausimenoista tuloihin.
Sillä mitä kumpaisellekkin jää omalle tilille, saa tehdä mitä lystää, tai laittaa sen sitten säästöön.
Itsellä on tapana samalla siirtää automaattisesti tietty summa säästötilille samalla, kun siirrän tilipäivänä rahaa taloustilille. Omalla kortillisella tilillä en pidä isoja summia ihan turvallisuussyistä, jos kortti katoaisi. Jos kuukauden lopussa ennen tilipäivää on tilille jäänyt vielä ylimääräistä siirrän nekin säästöön.

Ainoa missä koen olevan kehittämisen varaa on yhteinen säästötili. Yhteistä säästötiliä meillä ei vielä ole, vaan isompiin menoihin molemmat siirtää omista säästöistä taloustilille tarvittavan summan.

Miten muiden rahaliikenne toimii? Onko teillä omat tilit ja kumpikin maksaa, kun jaksaa vai vain yksi yhteinen tili?

Marttojen sivuilta muuten löytyy vinkkejä myös talous- ja raha-asioihin.  Sieltä löytyy pitkä lista säästövinkkejä. Marttojen sivuilla on myös ihan valmiita taulukoita kirjanpitoon.

Shoppailu kuvat on viime kesäisiä omasta pikku kesäkioskista

Vauvan ruokaa

En voi kehua tehneeni tälle nuorimmalle kaikkia soseita itse - ihan päinvastoin! En tiedä onko ajan puutetta, laiskuutta vai selittelyn makua, mutta olen vasta nyt reipastunut tässä hommassa ja ottanut itseäni niskasta kiinni, kun pojun ruokahalut huononi nuhassa.

Meillä on aina aloitettu kiinteät siinä reilun viiden kuukauden iässä, niin nytkin. 

Syöminen on aloitettu bataatilla, jonka jälkeen porkkana, peruna, kesäkurpitsa, kukkakaali, parsakaali, palsternakka ja maissi.

Nämä ensisoseet olen pakastanut silikonisissa jääpalamuoteissa. Ne ovat sopian kokoisia ensimaisteluun ja helppo sitten lisätä määrää kuutio kerrallaan.

Ensin on syöty yksi kiinteä ateria päivässä.

Toinen ateria on otettu mukaan noin kuuden kuukauden iässä, kun mukaan on otettu lihat- ensin kana, sitten kalkkuna - vähitellen punaisempiin lihoihin. Esikoisella pakastin lihatkin erillään pakastepusseissa levyinä ja niistä taitoin sopivan pikku nökäreen. Seuraaville lapsille on soseet tehty erilaisina miksausina mitä raaka-aineita on sattunut kulloinkin löytymään.

Puurot ovat tulleet sen jälkeen kuvioihin ennen seitsemän kuukauden ikää. Ensipuurona on maisteltu riisihiutaleista tehtyä puuroa. Ensin meille on tullut aamupuuro ja seitsemän - kahdeksan kuukauden iässä sitten iltapuurokin. Kotimaisissa viljoissa sain esikoisen kohdalla suosituksen edetä aakkosjärjestyksessä - kaura, ohra, ruis ja lopuksi vehnä. Tätä on naudatettu kaikilla ja tämä vauveli ei ole vielä ehtinyt vehnää maistelemaan.

Kahdeksan kuukauden iässä olen alkanut lisäämään soseisiin mausteita - pippuria, oreganoa jne. Myös sipulit ja herneet ovat tulleet silloin osaksi ruokaa. Vinkkejä soseisiin olen ottanut valmisruokien sisällöistä ja aikoinaan jaettiin neuvolasta myös pieniä reseptikirjasia. Nyt en ole saanut, onko muut?

Välipalakin, eli hedelmät ja marjat ovat tulleet osaksi päivää kahdeksan kuukauden iässä. Meillä hedelmäsoseet ovat tulleet pääosin purkista - keittelemään niitä en ole alkanut. Muuten hedelmiä olen raastanut sormiruuiksi tai raaputtanut kuten banaania. Marjakiisselistä on helppo erottaa vauvalle osa ennen sokerin lisäystä.

Kohta meillä olisi hapanmaito tuotteiden maistelu edessä eli  10-11 kuukauden iässä saisi aloitella viilillä, rahalla ja raejuustolla. Näiden kanssa en ole pahemmin kiirehtinyt. 

Näin on meillä menty ja suositukset varmaan muuttuneet ajan saatossa, mutta meillä on menty samalla kaavalla jokaisen kohdalla. Isompia allergioita ei ole ollut. 

Vanhemmalla pojalla epäiltiin maidon allergisoivan ja oli maidotonta kokeilua, mutta sittemmin siitä ei ole tullut mitään.

Sain muuten arvostelu kappaleen Pipsa Hurmerinnan uudesta kirjasta. Siinä hän oli hyvin kattavasti kirjoittanut yleensäkkin kiinteiden syönnistä - kannattaa lukea. Meillä varmaan syödään vähän enempi perusmöttöä mitä Pipsa tarjoileen, mutta monta reseptiä kirjasta poimin mitä aijon testata. Voin tulla sitten kertomaan miten ne maistui.

Jos kiinnostaa niin voin parit omat perusreseptit täällä jakaa.

Ps. kuvista sen verran, että vauvan syöttämisessä meillä luotetaan Ikeaan. Vaikka sarvis valtaa kaappia tulee vauvan ruuat tarjoiltua ikean pikku kulhoista ja jos minkälaista lusikkaa on meille ajan saatossa kotiutunut niin eniten silti tykkään näistä ikean. Ruokalaput on näitä ikean froteisia joihin voi lopuksi pyyhkiä suun ja ihmeen hyvinä ovat pysyneet vaikka ovat kymmenen vuotta vanhoja! Myös syöttötuoli näin alkuun on Ikean muovinen Antilop - ihan paras puhdistaa, kun saa viedä suoraa suihkun alta. Meillä on lattian suojana tuolin alla vastaava suoja mitä ikeassa myydään työtuolin alusena - ihan huippukeksintö!!

Säilytystilan maksimointi - äidin aarrekaapilla

Joskus kerroinkin, että uuden talon sijaan päädyttiin organisoimaan tavaroita uudelleen ja maksimoimaan entisen talon säilytystilaa. Yhdellainen projekti on nämä äidin aarteet. Ennen minulla oli tuolla työ-vieras-pukeutumishuoneessa vanha kirjoituspöytä. Ihana oli sekin, mutta hyödyllisempi oli laittaa sen tilalle korkeat kaapit. Mukavampi on kuitenkin ommella ja askarrella seinän toisella puolella isolla keittiön pöydällä.

Kaapithan on sitä vanhaa kunnon Ikean beståå, jota meilla kahden kaapin verran huoneesta jo löytyikin.

Kaapit kätkee sisäänsä minun kankaat ja ompelutarvikkeet, askartelutarvikkeet, langat ja muut neulomis hommat, paketointi-, kattaus- ja koristelutarvikkeet, kirjat ja tärkeitä paperit.

Tästä on helppo napata kässäkassi mukaan, mutta muulloin ovat siististi ovien takana.

Laatikoista löytyy villalangat, tilkut ja resorit. Näihin beståihin mahtuu sopivasti HM lastenosaston laatikot tai nämä Jyskistä ostetu laatikot.

Ylös saa vielä laatikot papereille.

Laatikostoissa on kätevästi askartelu ja paketoimisvälineet järjestyksessä.

Tänne  mahtui hurjasti tavaraa ja näin sain muualle lisää kaappitilaa mm.kodinhoitohuoneen kaappiin, jossa ennen oli minun kankaat. Olen asettanut itselleni ehdon, että kankaiden on mahduttava kaappiin, ennen ei saa ostaa uusia. Nyt on reippaasti ommeltava, koska montaa kangas tilkkua tuonne ei nyt lisää mahdu.

Minusta tämä on sen verran simppeli näky, että kehtaa katella, vaikka jossain vaiheessa tehdään tästä honeesta taas meidän makkari.

Nyt pysyy liina pöydällä - Liukuestehuopa liinan alle

Meidän pöytä on jo kovia kokenut, mutta en vielä sitä lähtisi kunnostamaan, koska varmasti vielä tulee jälkiä pöydän pintaa.

Meillä on liina pöydällä lähes aina, jotta kolot ei näy, sekä suojaamassa uusilta. Nyt ei ole vain tahtonut liina pysyä pöydällä, kun yksi pieni touhupoika on alkanut nousemaan tukea vasten ja roikkuu myös pöytäliinan kulmasta. Keveämmät ja kangasliinat menee muutenkin ryttyyn pöydällä, mutta eivät enää. Ostin Ylivieskan kärkkäiseltä uuden vahakankaan ja myyjä onneksi alkoi esittelemään myös liukuestettä liinan alle. Itselle ei olisi tullut laittaa tätä lattian sijaan pöydälle. Jysmä liukuestehuopaa sai heiltä kahdessa leveydessä rullalta. Liukuestehuovan muotoilin pöydän päällä sopivan kokoiseksi ja sitten vain liina päälle. Nyt pysyy liinat paikoillaan. Hieman huopa pehmentää pöydän pintaa, mutta se on vain hyvä. Liukueste saa olla kokoajan alla ja päällä olevaa liina vaihdellaan. Ylijäämä palat laitoin mattojen alle.

Liukuestehuopaa saa valmiina paloina ainakin Prismasta, kodin 1.stä ja Kärkkäiseltä myös rullalta. Vinkkasin taas uutta vahakangasta ostaesta tästä myös tulla meidän lähi Halpa-hallissa. Myyjä ainakin innostui tästä, joten jospa saataisiin sitä tuonnekkin rullalla. En voinut olla ostamatta taas uutta vahakangasta, kun näin tuon pitsikuvioisen mustavalkoisen vahakankaan- kuin tehty meille!

Amalia testaa - sitruunalla tiskiallas puhtaaksi

Jäikö ruunlaitosta tai leivonnata sitruunan puolikas tai lohko ylimääräiseksi.

Kokeileppa puhdistaa sillä tiskiallas. Oon sen vinkin jostain lukenut ja nyt testasin, kun sitruunan puolikas jääkaapissa pyöri.

Eli suolaa sitruunan päälle ja hinkkaa sillä allasta. Minä lopulta ihan ripottelin suolaa suoraa altaaseen ja sitten hieroin.

En voi sanoa ihmettä tapahtuneen, en tiedä olisiko ihan sama millä sitä hinkkaisi niin puhdistuisi. Meidän allas vaan ei ehkä ollut ihan paras testikohde, koska oli ennestään melkein niin puhdas, , mitä "erään kotiapulaisen" karhunkielellä pilaama allas voi olla, kun olin unohtanut sen altaan reunalle kattilan puhdistuksesta. Sen verran materiaaliopintunnin oppeja muistelen, että ope varoitti pesemästä allasta teräsvillalla.Ruostumattoman teräksen pinnalla on suojakalvo, jonka teräsvilla rikkoo - kalvo tulee kyllä takaisin, mutta hetken allas on suojaton. En tiedä tekeekö tämä minun sitruunasuola hoito saman, mutta olihan allas saanut aijemmin pahempaa rääkkiä.

Seuraavaksi testaan ruokasoodaa altaseen.

Mikä on teidän kikka pitää allas puhtaana?
Jos testasit tätä, toimiko?

Tarjottimella

Lupasin siinä pöytäliina postauksessa kertoa, että miten sain pidettyä pöytäliinan lähes viikon puhtaana. Minä olen haksahtanut tarjottimiin. Jos olen hyvin hillitty koristeiden ja astioiden ostelija niin tarjottimia on jokunen minun mittapuulla kertynyt. Kun laskin nuo keittiössä esillä olevat tarjottimet sain kahdeksan tarjotinta - pari huutokauppalöytöä on koristeena ja yksi tuunattu liitutauluksi, mutta valtaosa käytössä. Meillä käytetään tarjottimia ihan ruuan kantamiseen pöytään, joko omina annoksinaan, jos olen tasolle kattanut tai niillä kannetaan  aamu- tai iltapalavermeet pöytään. Lapsilla ne toimivat tabletteina... jos muki kaatuu pysyy nestetarjottimella ja jos muutakin sotkua tulee on sotkut helppo astioineen siivota pois - toisin kuin perus tabletilla. Tarjottimet on myös helppo pestä.

ps. Mää niin tykkään noista Sarviksen astioista - saa ruuankin näyttämään paremmalta ;)

Viikonpäivät liitutaulu

Minä olen sellainen, että kaikki puuhat täytyy laittaa muistiin, sillon ne ei vaivaa mieltä.

Meillä on ollut joitakin vuosia perhekalenteri eteisaulan ilmoitustaululla, jossa jokaiselle on oma lokeronsa kalenterissa, sitä ennen oli pöytäkalenteri  runsaalla kirjoitustilalla. Silti tuntuu ettei ne aina riitä vaan päivän muistettavat tulisi saada kissan kokoisin kirjaimin esille.

Tilasin Hyvän tuulen puodin sisustuskutsuilta viikonpäivät liitutaulu. Liitutaululla oli hintaa "hurjat" 9,90eur. 

Laitoin tarrat jääkaapin oveen toistaiseksi sinitarralla, mutta esittelijä Heli kertoi, että ne kyllä irtoaa ja ovat kiinnitettävissä uudestaan. Meille meni jääkaapin ovi rikki tässä taannoin - liekkö siinä harrastettu acrobatiaa. Koko jääkaappi meni uusiksi ja tietysti aivan samanlaisessa ovella olevaa ei enää valmistettu, mutta nuo tarrat pehmittävät ovein eroa.

PS. Uusimmassa Rauhan Tervehdyksessä oli hyvä kirjoitus kuinka kiireestä pääsee eroon ja se luettavissa myös täällä.

Itse suosin rutiineja arjen perusasioihin ja tyhjää kalenteriin, eli pyrin siihen, että en ota montaa menoa ja puuha päivälle - näin jää pelivaraa ja aikaa tuumailuun

Roskat pois - puinen rikkasetti

En tiedä onko se tämän kevään syy vai mikä, kun näitä sisustukseen liittyviä postauksia tuntuu tippuvan tuhka tiheään. Katsoin, että luonnoksissakin on monta sisustuspostausta, mutta vain yksi lastenvaatepostaus - hups. 

Olen himoinnut tätä Annon rikkalapiota ja harjaa jo tovin. Nyt setti oli helmikuun ajan tarjouksessa Kodin 1.ssä ja Anttilassa, joten olihan se pakko kotiuttaa.

Minusta tämä on niin kaunis, että saa jäädä tähän takan kulmalle. Tuo kolohan on kuin tehty tähän tarkoitukseen. 

hopeat kiiltäväksi

Me on annettu kummitytöille puolin ja toisin ristiin synttärilahjaksi yksi hopea lusikka per syntymäpäivä. Aikoinaan ostin kerralla koko kuuden kappaleen laatikon. Kuudessa vuodessa viimeinen lusikka oli jo tummunut, joten se piti ensin kiillottaa, puhdistaa.

Samalla puhdistin meidän tyttön lusikat.

Osassa oli jo enemmän tummumaa

Laitan kulhoon pohjalle alumiinifolion, ruokasoodaa ja kiehuvaa vettä ja upotan lusikat veteen. Hetkessä lusikat ja hopeat kiillottuva - olen näin puhdistanut korujakin,

Taas kiiltää!!

Tällainen vähän erillainen postaus :)

Ompelemaan

Tämä postaus on vähän kuin itselle.

Huomenna haaveilen pääseväni vauvan kanssa ompelemaan. 

Viime talvena taisi kursille syntyä neljä vauvaa ja vauvat kulki aluksi ompelussa mukana. 

Joten ehkä pakkaan huomenna vauvan mukaan ja kokeillaan saanko mitään aikaiseksi.

Tänään perkkasin kangaskaappia ja mietin mitä olisi seuraavaksi tarvelistalla, sekä nostelin osan kankaista paremmin hollille.

Verson puodin maastokuviota

Turkoosi on Noshia ja ensimmäistä kertaa tilasin heiltä kangasta testiin

Verson puotia. Jemman sain joululahjaksi. Onko ideoita mitä itselle näistä ompelisin.

Joulukiireen selätys

Minä rakastan jouluhösötystä, mutta inhoan stressiä. Minun keinoni kiireen selätykseen on ennakointi. Jotta voin nauttia hössötystä ilman kiireen tuntua suunnittelen jo hyvissä ajoin mitä milloinkin teen. Teen listan jossa on ne perusjutut ja perään voi lisäillä niitä extrajuttuja. Pari hommaa per viikko, kuten yhdelle viikolle joulukortit, toiselle paketointi. Jos on löysiä voi hoitaa jo seuraavan viikon puuhat. Koska tykkään niin joulupuuhista voi hommat aloittaa hyvissä ajoin ankeaa syksyä.  Pyrin olemaan jättämättä juttuja viime tinkaan ja listalta voi käydä napsimassa juttuja aina tilaisuuden tullen pois. Ylimääräiset jutut pois jos meinaa väsy ja kiire iskeä. Itse karsin tästä bloggaamisesta (en tohtisi alkaa joulukalenteria tänne väsäämään - tressin siitä varmasti saisin), kevennän viikkosiivousta (pölyjen pyyhintä - swifferointiin, peilin lastaaminen - pelkään luutuamiseen) jne. Joulusiivouksesta tykkään vaikka siitäkin voisi karsia, mutta se tuo joulumielen, kun saa joululauluja kuunnellen touhuta. Miehen osuus siivouksessa on järjestää mahdollisuus tähän yksin touhuamiseen :)

Yleensä itsenäisyyspäivän tienoo pyhitetään leivontaan. Hyvin maku pysyy pakkasessakin tai sitten suosin nopeita surautuksia, kuten piparitiramisutorttu (voisin laittaa tästä meidän suosikista myöhemmin reseptin). Pipareita saa valmiina ja lapsille niin tärkeään piparien leivontaan kelpaa valmistaikinat (oiva keino saada aikaa vaikka salapuuhiin on antaa pakkasesta paketillinen taikinaa ja kasa piparimuotteja lapsille).

Tänä vuonna olen päässyt jopa jouluostoksille. Yleensä lahjat on tullut jo hankittua ennen, kun perinteisesti voisi ostoksille lähteä. Mutta olipa mukavaa hoitaa se näin parilla kerralla, olinhan tehnyt ennakkoon suunnitelman. Tavaramassa määrään olen tyytyväinen. Kummilapsille on kulutustavara ja lehtitilaus, mummoillekkin keksin tarpeellista. Noihin omien lasten lahjoihin olen tyytyväinen. Tytöt sai kierrätyskirjoja, kaikki askartelutarvikkeita mm. Pojalle tilasin leikkien kutsuilla muovailuvaha, ompelin pipot tytöille kankaasta, jonka tuttava möi itselleen tarpeettoman, pojalle paidan ystävän antamasta kankaasta jne.

Pari juttua voisin tässä leipasta ja eiköhän ne jouluvalmistelut ois siinä. Koristeita voi tietysti tässä vähitellen lisäillä, mutta eiköhän voi alkaa odotteleen vaikka sitä vauvaa.
Tänään olisivat kirkossa kauneimmat joululaulut, joissa ollaan käyty vuosia, mutta kirkollisten tietojen mukaan kestää kaksi tuntia, joten nyt joutuu mamma jättämään ne väliin. Onneksi perjantainen tyttären Lucia-kuoron esitys toi tunnelmaa joulun odotukseen.

Tykkääkö muut jouluhössötyksestä vai tuoko se stressin tunteen?

Miten muut selättää joulukiireen?

Koruja

Tiistain ompelussa sain valmiiksi uuden samistelu setin tytöille.

Tällä kertaa Pikkupiltin korusta. 

Toiselle leggarit ja toiselle tunikan.

Koru tunikan kaava on muokattu ihan perus raglanhihaisesta tunikan kaavasta - laitoin vain reilusti helmaan leveyttä ja kaistaleen, matkien tyttöjen yhtä Pompin suosikki tunikaa,

Toiselle tytölle taas perusmustasta collegesta tunika.

Sama perustunikan kaava, mutta helma kopsattiin siitä hullujen päivien ostoksesta, jossa etuhelma lyhempi mitä taka ja edestä kaartuu ylös ja takaa taas alas päin.

Nyt kokeilin huolitella helman pitsillä ekaa kertaa ja tätä aijon tehdä kyllä toisenkin kerran. Pitsiä on myös hihan sivusaumoissa, mutta sitä oon tehny ennenkin.

Nyt ei poika pääse samistelemaan, mutta jos pikkupilttiin tulee tätä korua mustapohjaisena (kuten fb sivuilla vähän lupailtiin) niin täytyy laittaa heti tilaten ja surauttaa jotain äidille.

Ihana kangas!

Arkiruokaa

Meillä on ollut monenlaista käytöntöä arkiruokien kanssa. Välillä on ollut jopa neljän viikon kiertävä ruokalista. Jo opiskeluaikana meillä oli miehen kanssa keittiön kaapin ovessa idealista. Nyt meillä on myöskin idealista, josta haetaan vaihtelua ruokaan, mutta alkuviikosta mietitään yhdessä lasten kanssa mitä syödään. Yleensä ei ole sidottu päivää mitä milloinkin syödään, vaan mennään päiväyksien ja ehtimisten mukaan.

Tässä yhden taannoisen viikon syömiset (nuorempi käynyt korjaamassa, että nudeliapas, kun ei riisistä niin välitä). Pyritään siihen, että yksi jauheliha, yksi kana, yksi kasvis, yksi keitto jne. Toinen tytöistä halusi kaalikeittoa no kaupassa oli vain koripallon kokoisia kaaleja, joten se muuttui jauhelihakeitoksi. Toinen halusi lohikeittoa, no kaupassa ei ollut lohta, joten se muuttui filekalapuikoiksi (silakkaa oli ollut edellisellä viikolla) - no onneksi loppuviikolla kaupasta saikin taas lohta, mutta kaikki halusi muussia, joten ei enään toista keittoa. Siitä harvinainen viikko, että meillä oli possua, jostakin syystä sitä tulee laitettua tosi harvoin. 

Possupihvit, itse tehdyillä lohkopotuilla (maailman helpointa tehdä itse pese ja lohkopotut, pyöräytä öljyssä ja uuniin)

Uusi suosikki meillä on kananugetit. Mää olen kerran eläissäni ostanu joskus kymmenen vuotta sitten sellaisia valmiita nugeteita (jaiks), nyt keksittiin kokeilla tehdä itse ja lapset on tykänneet. 

Niiden tekemisessä on kivasti puhaa lapsille, kun pilkkovat kanafileen, pyöräyttävät kananmunassa ja sitten ruiskorppujauhoissa ja suolassa.

Nämäkin tytöt teki valmiiksi äidille paistamista vailla. Jauhelihakeittopäivä oli äidin työpäivä, mutta potut ja porkkanat odottivat äitiä valmiiksi kuorittuna. Ihan luksusta, kun on noin isot ja ruuanlaitosta kiinnostuneet tyttöset.

Miten muilla?