Jos toukokuu onkin juhlan aikaa tarkoittaa se myös tällaiselle märylaukulle monia kyyneleitä. Lapsukaisien esityksiä ei voi olla seuraamatta kuivin silmin, ei omien eikä aina muidenkaan lasten.
Viimme keväänä oli varmasti kovin paikka, kun esikoinen siunattiin koulutielle. Lapsukaiset marssivat kirkossa ystävänsä lapsien tahtiin... Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hän't ihana enkeli kotihin vie...
Osittain raskaus hormonien takia tuntui, että pyörryn sinne kirkkoon, kun kirkon edessä siunasimme lapsiamme koulutielle.
Tänä keväänä siunattiin ja lähetettiin nuorempi neitonen kerho tieltä eskariin. Vaikka tyttö ehti kerhoilla vain tämän yhden vuoden on se silti yhden etapin loppu.
Tänään sitten on päiväkodinhoitajien hyvästely monen hyvän hoitovuoden jälkeen.
Kirkkoon päädyttiin pukemaan tällaiset "puolijuhlavat" vaatteet.
Ne ovat Ellokse Vertbaudettia edelliseltä vuodelta.
Nämä myydään settinä ja siihen kuuluu cabrit, tunika ja huivi/panta.
Tunikaa on myös pidetty trikoo leggareiden kanssa.
Tunikassa on ihana selkämys.
Kävin katsomassa löytyykö tänä kesänä Vertbaudetilta vastaavia settejä:
nyt kauhukka odottelemaan sitä pikku viskarin hakua päiväkodilta - taidan pistää aurinkolasit päähän ;)
Helpottavaa kuulla, että maa kantaa päällään muitakin nyyhkyläisiä. Aurinkolasit ovat kovinkin tarpeen näin kirkkaana päivänä. ;)
VastaaPoistaArskat päähän vain ja menoksi. Jos oikein pahaksi menee, niin teeskentelet krapulaista.
VastaaPoistaMeillä oli tarhan kevätjuhlassa joskus matalankynnyksen esityksiä. Tädit ja sedät olivat päättäneet, ettei sinä vuonna laiteta lapsia esittämään mitään ennaltasuunniteltua juttua, vaan kuka tahansa saattoi käydä vanhempien edessä esittämässä jonkin pienen jutun. Yllätyksekseni oma, silloin ehkä 4-5-vuotias poika innostui esiintymään ja kävi edessä laulamassa Hämä-hämä-häkin. Olin siinä vaiheessa tosi onnellinen, että olin valinnut paikkani takarivistä.
(Ei kai tämä kommentti nyt tullut kahdesti?)