Eilen vauveli kastettiin.
Äiti selvisi itkemättä, kun rentoutta tilaisuuteen toivat lapset, joita juhlissa olikin seitsemäntoista.
Esikoista kastettaessa oli vain yksi, serkkutyttö ja molemmat naiskummit raskaana.
Poika päristeli kasteen aikana autolla ja väsyn iskiessä haki itselleen tuolin.
Esikoinen sai lukea lasten evankeljumin, nuorenpi tyttö sytytti kastekynttilän ja poika kuivasi pikkuveljen pään.
Kastemekkokin mahtui päälle, vaikka hieman epäilin. Onneksi ei sitten tullut niihin vauvan juhlavaatteisiin panostettua, vaan kaivelin pojan vanhoja, koska vaatteita ei lopulta tullut vaihdettua.
Kastemekko onn tehty äitini hääpuvusta ja sillä on kastettu minut ja veljeni, sekä meidän lapset, joita on yhteensä yhdeksän. Saa nähdä kuka saa kunnian käyttää sitä seuraavaksi.
Kakun päällä oleva haikara on ollut minunkin kastekakun päällä.
Kastemaljakin on vanha ja siinä on ollut minunkin kastevesi, sekä kastepöydän kynttiläjalka on puolestaan mieheni papalta. Hartiahuivini puolestaan on minun mummoni vanha.
Nyt on opeteltava puhuttelemaan vauvelia nimeltä - tosin olen sitä koittanut jo harjoittaa, mutta vaikeinta lienee pojalle, jolle vauva on vauva ja äkäisesti korjaa jos nimeltä puhuttelemme :)
Perhepotretti - yhtä kutittaa nenässä ja toista muuten vain :D :D