Pihakeittiössä tarkenee välipalalla lämpimissä neuleissa

Vaikka minulla on tuo pihakeittiö - Hommin blogi erikseen toin nämä neulekuvat tällekin puolelle. 

Hommissa tarkenee hyvin syyssäässä pelkissä neulevaatteissa, kun kamiinaan laittaa tulet.

Poijan villatakki on kummitäti neuloma. Minusta HM.n pipo ja kaulaliina sopivat hyvin yhteen neuletakin kanssa ja ovat ihanan lämpöiset.

Harmi, kun Pompdeluxin mallistossa ei nyt kahteen talveen ole ollut näitä villatakkeja, mikä esikoisen päällä on. Toiselle tytölle metsästin villatakin FB.n Pompin kirppikseltä.

Nuoremmalle sopii vielä HM.n hempeän vaaleanpunainen villapaita. Harmi, kun näitäkään ei ole nyt pariin talveen saanut. Vauvelilla puolestaan on äidin virkkaamat villatakki ja myssy - näitä saisi jos ehtisi. Itse tykkään pitää kovasti villa- ja neulemekkoja. Oli ihana kaivella mekot kesäjemmoista esille.

Vauvan ruokaa

En voi kehua tehneeni tälle nuorimmalle kaikkia soseita itse - ihan päinvastoin! En tiedä onko ajan puutetta, laiskuutta vai selittelyn makua, mutta olen vasta nyt reipastunut tässä hommassa ja ottanut itseäni niskasta kiinni, kun pojun ruokahalut huononi nuhassa.

Meillä on aina aloitettu kiinteät siinä reilun viiden kuukauden iässä, niin nytkin. 

Syöminen on aloitettu bataatilla, jonka jälkeen porkkana, peruna, kesäkurpitsa, kukkakaali, parsakaali, palsternakka ja maissi.

Nämä ensisoseet olen pakastanut silikonisissa jääpalamuoteissa. Ne ovat sopian kokoisia ensimaisteluun ja helppo sitten lisätä määrää kuutio kerrallaan.

Ensin on syöty yksi kiinteä ateria päivässä.

Toinen ateria on otettu mukaan noin kuuden kuukauden iässä, kun mukaan on otettu lihat- ensin kana, sitten kalkkuna - vähitellen punaisempiin lihoihin. Esikoisella pakastin lihatkin erillään pakastepusseissa levyinä ja niistä taitoin sopivan pikku nökäreen. Seuraaville lapsille on soseet tehty erilaisina miksausina mitä raaka-aineita on sattunut kulloinkin löytymään.

Puurot ovat tulleet sen jälkeen kuvioihin ennen seitsemän kuukauden ikää. Ensipuurona on maisteltu riisihiutaleista tehtyä puuroa. Ensin meille on tullut aamupuuro ja seitsemän - kahdeksan kuukauden iässä sitten iltapuurokin. Kotimaisissa viljoissa sain esikoisen kohdalla suosituksen edetä aakkosjärjestyksessä - kaura, ohra, ruis ja lopuksi vehnä. Tätä on naudatettu kaikilla ja tämä vauveli ei ole vielä ehtinyt vehnää maistelemaan.

Kahdeksan kuukauden iässä olen alkanut lisäämään soseisiin mausteita - pippuria, oreganoa jne. Myös sipulit ja herneet ovat tulleet silloin osaksi ruokaa. Vinkkejä soseisiin olen ottanut valmisruokien sisällöistä ja aikoinaan jaettiin neuvolasta myös pieniä reseptikirjasia. Nyt en ole saanut, onko muut?

Välipalakin, eli hedelmät ja marjat ovat tulleet osaksi päivää kahdeksan kuukauden iässä. Meillä hedelmäsoseet ovat tulleet pääosin purkista - keittelemään niitä en ole alkanut. Muuten hedelmiä olen raastanut sormiruuiksi tai raaputtanut kuten banaania. Marjakiisselistä on helppo erottaa vauvalle osa ennen sokerin lisäystä.

Kohta meillä olisi hapanmaito tuotteiden maistelu edessä eli  10-11 kuukauden iässä saisi aloitella viilillä, rahalla ja raejuustolla. Näiden kanssa en ole pahemmin kiirehtinyt. 

Näin on meillä menty ja suositukset varmaan muuttuneet ajan saatossa, mutta meillä on menty samalla kaavalla jokaisen kohdalla. Isompia allergioita ei ole ollut. 

Vanhemmalla pojalla epäiltiin maidon allergisoivan ja oli maidotonta kokeilua, mutta sittemmin siitä ei ole tullut mitään.

Sain muuten arvostelu kappaleen Pipsa Hurmerinnan uudesta kirjasta. Siinä hän oli hyvin kattavasti kirjoittanut yleensäkkin kiinteiden syönnistä - kannattaa lukea. Meillä varmaan syödään vähän enempi perusmöttöä mitä Pipsa tarjoileen, mutta monta reseptiä kirjasta poimin mitä aijon testata. Voin tulla sitten kertomaan miten ne maistui.

Jos kiinnostaa niin voin parit omat perusreseptit täällä jakaa.

Ps. kuvista sen verran, että vauvan syöttämisessä meillä luotetaan Ikeaan. Vaikka sarvis valtaa kaappia tulee vauvan ruuat tarjoiltua ikean pikku kulhoista ja jos minkälaista lusikkaa on meille ajan saatossa kotiutunut niin eniten silti tykkään näistä ikean. Ruokalaput on näitä ikean froteisia joihin voi lopuksi pyyhkiä suun ja ihmeen hyvinä ovat pysyneet vaikka ovat kymmenen vuotta vanhoja! Myös syöttötuoli näin alkuun on Ikean muovinen Antilop - ihan paras puhdistaa, kun saa viedä suoraa suihkun alta. Meillä on lattian suojana tuolin alla vastaava suoja mitä ikeassa myydään työtuolin alusena - ihan huippukeksintö!!

Säilytystilan maksimointi - äidin aarrekaapilla

Joskus kerroinkin, että uuden talon sijaan päädyttiin organisoimaan tavaroita uudelleen ja maksimoimaan entisen talon säilytystilaa. Yhdellainen projekti on nämä äidin aarteet. Ennen minulla oli tuolla työ-vieras-pukeutumishuoneessa vanha kirjoituspöytä. Ihana oli sekin, mutta hyödyllisempi oli laittaa sen tilalle korkeat kaapit. Mukavampi on kuitenkin ommella ja askarrella seinän toisella puolella isolla keittiön pöydällä.

Kaapithan on sitä vanhaa kunnon Ikean beståå, jota meilla kahden kaapin verran huoneesta jo löytyikin.

Kaapit kätkee sisäänsä minun kankaat ja ompelutarvikkeet, askartelutarvikkeet, langat ja muut neulomis hommat, paketointi-, kattaus- ja koristelutarvikkeet, kirjat ja tärkeitä paperit.

Tästä on helppo napata kässäkassi mukaan, mutta muulloin ovat siististi ovien takana.

Laatikoista löytyy villalangat, tilkut ja resorit. Näihin beståihin mahtuu sopivasti HM lastenosaston laatikot tai nämä Jyskistä ostetu laatikot.

Ylös saa vielä laatikot papereille.

Laatikostoissa on kätevästi askartelu ja paketoimisvälineet järjestyksessä.

Tänne  mahtui hurjasti tavaraa ja näin sain muualle lisää kaappitilaa mm.kodinhoitohuoneen kaappiin, jossa ennen oli minun kankaat. Olen asettanut itselleni ehdon, että kankaiden on mahduttava kaappiin, ennen ei saa ostaa uusia. Nyt on reippaasti ommeltava, koska montaa kangas tilkkua tuonne ei nyt lisää mahdu.

Minusta tämä on sen verran simppeli näky, että kehtaa katella, vaikka jossain vaiheessa tehdään tästä honeesta taas meidän makkari.

Turvallisesti liikenteessä - autoilu neljän lapsen kanssa

LähiTapiolan ja Blogiringin turvallisen liikenteen kamppanja pani minut miettimään meidän perheen autoilua.

Itse asiassa minulta on jo muutaman kerran pyydetty postausta neljän lapsen kanssa autoilusta.

Lähtökohtana on se, että meillä on seitsemän paikkainen mahdollisimman turvallinen tila-auto. Turvallisuuden lisäksi auton valintaa rajoitti se, että halusimme pieni päästöisen auton, joten isommat autot olivat pois suljettuja.

Minkälaisessa järjestyksessä sitten matkustamme.
Kokoperheen ollessa autossa:
Isi ajaa, äiti on vänkäri, pojat istuu takapenkin reunapaikoilla, toinen turvaistuimessa ja toinen vielä kaukalossa. Toinen tytöistä istuu pallilla takana keskellä ja toinen turvavyöistuimessa peräkontissa.
Matkatavarat sidotaan toiseen reunaan takakonttia. Pidemmille reissuille otetaan kattoboksi mukaan, johon tavarat pakataan.

Äiti ja lapset matkustaa:
Kun yksi on laskuista pois siirtyy takakontin matkustaja etupenkille, jos tarvitaan tavaroille tilaa. Kun edessä matkustaa lapsi on airbag suljettava! Pyrin siihen, että mahdollisimman harvoin edessä istuisi kumpikaan tytöistä, vaikka mielellään ne siihen viereen hyppäävät jos paikka on vapaana. Jos omalta kylältä poistutaan en anna kummankaan tulla eteen, mutta valitettavasti tässä pikkuajossa tulee annettua istuttua edessä.


Meiltä löytyy tällä hetkellä kaikki mahdolliset turvaistuin muodot autosta.
Turvakaukalo  tulee pian vaihtumaan selkämenosuuntaan istuimeen. Turvakaukalossa voi matkustaa 13kg ja 1,5v ikä vuoteen asti, kunhan kaukalon päätuki ei ole vielä silmien korkeudella.
Turvakaukalon ei muuten tulisi olla yli viisi vuotta vanha, koska muovit haurastuu ja saattaavat antaa periksi tosi tilanteessa.

Pojan turvaistuin on se paljon parjatu palkki-istuin, mutta minusta paras vaihtoehto, jos on pakko istua naama menosuuntaan, vaikka pahoinvoinnin takia. Tyttöjen vanha turvaistuin on sellainen, että sitä olisi pystynyt käyttämään jo vastasyntyneelle supistimen kanssa ja on todella kuppimainen ja turvallisen oloinen ja saikin aikoinaan hyvät arvosanat testeistä, mutta enää en sen iän vuoksi tohdi käyttää, jos on haurastunut tai antanut muovit periksi.
Nyt pitäisi siis löytää isofix kiinnitteinen, selkä menosuuntaan istuin.
Turvaistuimeen valintaa apua löytyy Lähitapiolan sivuilta täältä.
Turvaistuimet on tarkoitettu pääosin sieltä 9 kg.sta sinne 18 tai jopa 25kg asti, eli noin kuudesta kuukaudesta aina kuusivuotiaaksi.

Toinen tytöistä istuu korokkeella ja toinen turvavyöistuimessa. Tytöt ovat samankokoisia, että menevät molemmat molempiin. Alle 135 cm pitkille lapsille suositellaan turvalaitetta autossa ja alle 140 cm pitkiä lapsien ei suositella istuvan etupenkillä, turvallisin paikka on takana.

Minun vinkkejä lasten kanssa autoiluun.

Älä välitä vaikka takana huutaisi minkäälainen kuoro tai joku oksentaa - pysäytä auto ennen tilanteeseen puuttumista
.

Kännykkä niin kauas, ettei ole mitään mahdollisuutta sitä kaivaa tai laita handsfree jo ennen liikkeelle lähtöä tai tee kuten minä, että anna puhelin esikoisen haltuun - hän vastaa jos tarvii tai kertoo kuka soittaa, ettei tule mielitekoa kurkata, että kukakohan siellä yrittää soittaa
Meillä tytöt myös hoitaa vauvan tutittamisen ja muutoinkin harvoin sillä vauvalla niin hätä on, että kesken ajon tarvitsee vauvaa "hoitaa", niin ettei ehtisi tien sivuun pysähtyä.

Me ollaan ainakin sellaisia, että pitää joutua, pitää ehtiä ja myöhästyä ei saa.
Silti tytöille hoen, jos aamulla tuli lorvittua liian pitkään ja hoppu kouluun, että älkää kaahottako pyörillä - se kiire loppuu lyhyeen jos sen takia jotain sattuu. Ottaa mieluummin sen merkinnän myöhästymisestä.
Mutta kuinka hyvin itse siihen pystyn, kun selkäytimeen on taottu, E T T E I saa myöhästyä?
Ylinopeutta en pysty tunnustaa ajavani, mutta pelkään sellaisen sisäisen hopun häiritsevän huomiointi kykyä. Täytyisi saada itsensä rauhoitettu, että ei haittaa jos myöhästyy - pari minuttia sinne tai tänne, kun ei varmasti ikinä tärkeisiin menemisiin kiire edes tule - päin vastoin.

Meillä tavoite on, että mahdollisimman vähän tulisi autossa katsottua padeja ja tableteita. Voi vain kuvitella mitä jälkeä sellainen lentavä möhkäle saa aikaan äkkijarrutuksessa. Meillä on sellaiset dvd laitteet, jotka kiinnitetään etupenkin päätukeen kiinni ja näin on myös katsomisasento parempi.

Viiden viikon päästä palataan asiaan uudella postauksella ja sen ajan teen havaintoja meidän autoilusta. Katsotaan  minkälaisia parannuksia omaan ajotyyliini sain, osasinko rauhoittaa ja miten mieleni ennen liikkeelle lähtöä ja löytyikö vauvalle hyvä turvaistuinsekä minkälaiset liinat löytyi tavaroiden kiinnittämiseen.


Miten teillä matkustetaan? Mihin minun tulisi kiinnittää vielä huomiota?

Tavarat on hyvä sitoa jollain. Kolmen lapsen kanssa, kun kenenkään ei tarvinnut kontissa istua oli meillä koira/tavara verkko peräkontin ja takapenkin välissä.

Sisko pitää huolta pikkuveljistä ja istuu itse korokkeella. Yleensä tytöt vuorottelee paikoista.

(Tällä kertaa meillä oli kaverin turvaistuin lainassa, kun oma turvakaukalo matkusti vahingossa viikonlopuksi Ouluun parkkihalliin...)

Jos etupenkillä istuu lapsi on airbag sammutettava

Tällä kertaa matkustettiin mummolaan vain minä ja lapset, joten toinen tytöistä pääsi etupenkille, kun peräkontissa oli tavaraa. Näin ei tarvinnut kiinnittää kattoboksia. Ajan kuluksi mieluummin lukemista, kun kovia laitteita.

Lue lisää turvallisuudesta

Yhteistyössä LähiTapiola ja

Syksyiset pojat

Täytyy äkkiä julkaista nämä kuvat ennen kuin sataa ensilumi ja saa postailla jo toppavaatteista!

Tällä viikolla on saanut pukeutua jo paljon lämpimämmin ja näiden kuvien ottamisesta ei ole kuin reilu viikko. Jokaisessa vuodenajassa on jotain ihanaa.  Syksyssä on ihanaa raikkaat aamut ja ruska. Ihanaa on, kun nurmikkoa ei tarvitse leikata enää kahdesti viikossa. Metsästä saa kerätä syksyn satoa. Sisällä saa nauttia takkatulesta ja käpertyä sohvan nurkkaan. Pitkästä aikaa tulee kaivettua virkkuukoukkukin esiin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin - hyvää viikonloppua!

Hullutellen

 Oletteko uskaltautuneet Hulluille Päiville?

Me käytiin eilen poikien kanssa ja mukana oli kaveri lapsineen - eikä ollut edes paha rasti. Olen kyllä käynyt joskus kaikkien lastemme kanssa. Mitään tärppejä ei ollut kiikarissa ja muutenkin hyvin pintapuolisesti mentiin nauttien hälinästä ja vilskeestä.

Vaikka ostoslistalla ei ollut mitään, tarttui mukaan useampikin keltainen kassi.

Kasseissa kotiutui vauvalle uusi Reiman toppahaalari (isoveikan vastaavan kokoinen oli jo ihan hiuti), tytöille name it:n housuja (name it-farkut ovat ihan parhaat kapoisille tytöille, jopa noissa joggersseissa on vyötärökiristys. Muutama Teema-lautanen kotiutui ja äidin ykköstuotteet cc-voide ja kulmageeli - muuta ei aamuisin naamaan tarvita.

Muina päivinä ei taida tarvita hulluttelemaan lähteä. Samalla hoitui myös R-collectionin pop-up myymälä reissu - mooooonta metriä hyvälaatuisia kankaita.

Pojan huoneesta ei väriä puutu!

Jos tyttöjen huone on hempeä, niin pojan huoneesta ei väriä puutu. Sieltä löytyy varmaan kaikki perusvärit mustavalkoisella pohjalla - punaista, vihreää, keltaista ja ripaus sinistä ainakin.

Pinnasänky kun lähti pois huoneesta, niin saatiin toistaiseksi lisää tilaa huoneeseen ja vaihdoin sinne vähän järjestystä. Itse asiassa kuvien oton jälkeen olen ehtinyt vaihtaa järjestystä toistamiseen. Nuo lasten huonekalut on niin keveitä, että niitähän nostelee vaikka joka päivä. Kauppaleikin yhteydessä siirrettiin yhtä hyllykköä niin, että saatiin nurkkaan pikku soppi kotis- ja kauppaleikeille.

Robotti, joka oli kesälomatuliainen Porvoon pikkud.stä vahtii lasten leikkejä.

HM.lt ostettu talohyllykkö odottaa vielä aarteita. Vinkiksi, että nuo HM.n laatikot menevät Ikean bestå hyllyyn täydellisesti.

Annelta arvontavoittona saatu viiri.

Siskon käsityötunnilla tekemä sieni sopii tänne enemmän, kuin hyvin.

Tätä kuorma-autoa en voinut vastustaa ja ulkoleikkeihin en ole sitä vielä raaskinut edes antaa.

Tutkimusmatkalla isoveljen huoneessa.

Mummon tekemät jakkarat

Sallittuja herkkuja

Näitä lakanoita ei raaski päiväpeitteellä peittää

Tyttöjen kaapilla

Ensi kuukauden jälkeen on joulukuu ja osassa Suomea on saatu jo lunta. Minun täytyi perkata tyttöjen kaapista pois loputkin kesävaatteet ja vaihtaa tilalle lämpöiset neuleet. Kaapista tuli aika harmaan ankea tai ihana, mutta sopiva tähän hetkeen.  Mitään tarpeita ei kaappeja perkatessa tullut, mutta jotain saatiin kirppiskasaan. Kuukauden lopulla minun pitäisi saada taas kirppispöytä paikalliselta kirpputorilta.

Kirpeää syyspäivää - me lähdetään kävelylle ja nauttimaan säästä.