Amalian Helmiä

28. elokuuta 2009

Huh HU!

Tänään suuntasimme autoillen kavereille heti, kun aamutoimilta ehdimme.
Tytöt valmiina lähtöön zaran neulemekoissa ja Veeruskalla vyönä H&M.n panta (itse asustettu).
Kyläilyn päätteeksi suuntasimme koko kööri läheiseen cittariin yhtenä ajatuksena vilasta ne blogeissa kehuttu tutan kengät - ne ei valitettavasti uponneet minuun toisin kuin reimat, mutta talvikenkä pohdintoja myöhemmin.
En tiedä missä meni vikaan, mutta mukaani lähti kaksi aivan kauheaa kauhu..... tyttöjen kanssa pystyy yleensä käymään kaupassa ihan kivasti, mutta nyt -> tappelua, kiljuntaa, karkailua. En ole toipunut vieläkään, kun päässä pömisee. Suurimman hämmennyksen aiheutti kuitenkin kaverini, joka siinä kauken sählingin keskellä suuntasi korukauppaan ja kehotti minua valitsemaan himoitsemaani nominationiin palan - siis häh : 0 Minä sain myöhästyneeksi synttärilahjaksi tämän.

Kiitos vielä Tiialle!


Käytän hyvin vähän koruja, mutta nämä kyllä mielestäni sopivat yhteen - nomination, vihki&kihla ja huomenlahja kelloni, sekä korvissa yksinkertaiset hopea renkaat ja ihmistenilmoilla toisen kaverin kolmekymppislahjaksi antama simppeli kaulakoru.




5 kommenttia:

  1. meillä on kaikilla lapsilla nuo nominationit.
    ihanan olet sinä saanut. :)

    VastaaPoista
  2. Mies ei minulle korua ostanut, kun väitti olevan vanhojen naisten juttu : ), kaverin mies taas väitti kaverille olevan teini juttu - eli eikös se todista niminationin olevan kaikkien juttu : )

    VastaaPoista
  3. Minusta nuo nominationit käy niin teineille kuin meille ihan aikuisillekin, meilläkin on niitä useampi kappale, aikuisilla :)
    Lapsillekin haluaisin omat.

    Itse aion kerätä kaikkien lasten nimet omaani, ehkä syntymäajatkin (tosin on jo niin monta lasta että eivät ihan yhteen enää sovi, pakko hankkia toinenkin ;)

    VastaaPoista
  4. minä haluisin kans lasten ekakirjaimet - joka on kaikilla sama, miehelläkin ; ) sitten neliapila ois kiva ja jotain äitiyteen liittyvää.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiinnolla liityn seuraamaan tyttöperheen elämää! Sitä itsekkin opetellen kahden pojanviikarin jälkeen :)

    VastaaPoista

Jokainen jätetty kommentti on suuri ilo minulle!