Rymyreetut - vanhojen toppapukujen loppuunajo

Melkein kätevin välikausipuku on vanha vanuttunut toppahaalari. Puvussa olisi toki hyvä olla jäljellä teknisistä ominaisuuksista ainakin sitä vedenpitävyyttä. 

Viime viikollakin oli vilpoisempia päiviä ja meinasi alkaa ulos lähtö ahistaan ja melkein toinen ulkoilu tekemättä, kun säädettiin päälle villahaalaria ja fleeseä. Kesää kohden olisi mukava jo vähentää kerroksia. Kaivoin esiin isoveikalle tyttöjen vanhan toppapuvun ja pikkuveikalle taas isoveikan vanhan. Nyt oli taas ulos lähtö helppoa ja poika nimesikin puvun mutahaalariksi. Puvun sai huuhdella ulkoilun päätteksi terassin vesiletkulla. Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, kun omalla pihalla leikitään, kun ei niitä kukaan näe. Lähileikkipuistoonkaan saadaa harvemmin seuraa. Toisekseen ihan sama, kuhan pihalle päästään!

Käyttääkö muut puvut loppuun näin?

Äidin uusi jokapaikan mekko

Noshin paketti kotiutui perjantaina. Paketissa oli ensimmäinen minun oma vaate Noshilta.  

Nyt olen pistänyt ranttaliksi ja panostanut itseeni ihan urakalla, kun ensin ostin House of lolan housut ja nyt mustavalkoisen raita mekon Noshilta. 

Mekko on oikea jokapaikan mekko. Napakka joustocollege on ihana päällä, mutta yläosan istuvat leikkaukset on kivan näköiset. Mekko menee niin kotiäidin menoihin, kun vaikka töihin ja miksipä ei johonkin pikkujuhlaan sopivilla asusteilla.

Laitoinkin mekon heti testiin, kun tämän tien rouvat oli kutsuttu naapuriin lauantaina kahville. Ensi viikolla ajatteli mennä Oulun uutta kauppakeskusta katsomaan ja mekon vedän päälle sinnekkin.

Minusta tämä sopii hyvin tämmöiselle A-linjaiselle naiselle, jolla alaosa on suhteessa isompi pieneen yläosaan verrattuna. Ihmetystä aiheutti koko, kun sain valita S-koon mekoista.

Musta sukkaisia?

Tytöt toivoivat uusia sukkia. Valtaosa tyttöjen sukista on Pompdeluxin, mutta unohdin kutsuilla hyvässä seurassa kokonaan sukat. Tytöt olisivat halunneet mustia sukkia, mutta eivät nyt saaneet toivomiaan, kun HM.llä oli näin kauniita sukkia. Minun olisi kyllä pitänyt tilata näitä itsellekkin, koska kohtuu pieni jalkaisena saattaisi sukkia löytyä minulle lasten puolelta. Nämä sukat ei mene muiden sukkien kanssa pyykissä sekaisin. Sukkapyykkipäivänä on melkoinen palapeli selvittää mitkä on kenenkin sukat. Pilkkosen sukista, joita minulla ja mieheltä on löytyy sisäpuolelta väriraita, jolla erottaa eri kokoiset sukat. Vaikka mieskin on vähenevissä määrin musta sukkainen, koska viime aikaiset sukkaostokset hänelläkin ovat olleet värikkäitä. Pukeutuessaan "tylsästi" pukuun ja kauluspaitaa on kiva piristys joskus laittaa jalkoihin edes väriä ;)

Arkiastia

Meillä on ollut pitkään arkiastioina jostain 80-luvulta olevat mustat kahdeksan kulmaiset astiat + jotain mustavalkoisia astioita. Talvella päätin pistää arkiastiat uusiksi vaikka vanhatkin oli ihan kivat. Mää en oo oikein syttynyt muumiastioille vaikka ne on lapsille mukavia lahjoja olleetkin. Ajatus uusiat astioista lähti muumiastioista, että hankitaan niiden rinnalle teemaa, kun ne sopivat muumien kanssa yhteen. Kuinkakohan monessa perheessä syödään teemoista - 50%???

Kannatti uusia ne synkät mustat astiat. Nyt on jokapäiväinen ilo kattaa nämä valkoiset astiat pöytään. Älkääkä unohtako niitä Sarviksia niitä käytetään päivittän.

Kuvat on viikonlopun aamupalalta jolloin saadaa kaikki yhtäaikaa aamupalalle. Arkena vaihtelee ammupalan kokoonpano ja päivällisellekkään nälkäiset ei jouda isää odottaa kotiin.

Loppuun vielä muutama kuva meidän ilveilijästä.

Pojat aamupalalla

Arkiastiat, Iittalan Teema

Poikien yhteinen vaatekaappi

Järjestin poikien vaatteet samaan kaappin, kun nuorimman vaatteet eivät enää mahtuneet lipastoon.

Puhtaita pyykkejä kaappiin viikatessa nappasin siitä pari kuvaa.

Meidän kaapit on perus 60*60 vaatekaapit. Osasta kaappeja olen ottanut hyllyt pois ja korvannut ne jo olemassa olleilla Ikean Antonius korikoilla. Parempi olisi jos kaapeissa olisi kaappien levyiset rungossa kiinni olevat korit, mutta näin on menty toistaiseksi. Sitten hankin kunnon korisysteemit, kun säilytystila alkaa todella loppumaan.

Poikien kaapin yläosasta löytyy henkaritanko, jossa roikkuu neuletaki, hupparit ja kauluspaidat.

Koreihin mahtuu juuri omiin koreihin molempien paidat, collari- ja trikoohousut, yhteiseen koriin molempien farkut ja paremmat housut ja erilliseen koriin vielä isoveikan aluspaidat.

Sivulla roikkuu koukuista vielä poikien vähäiset roolivaatteet.

Minusta kaappi on aika tehokkaassa käytössä.

Lipastoon siirrettiin molempien sukat, alkkarit ja yökkärit.

Laajennus varaa löytyy viereisestä kaapista, jossa on isoissa Ikean lootissa erikseen molempien poikien "jemmavaatteet". Isoveikan vaatteet siirtyy melkein suoraa pikkuveikalle. 

Jos isä saisi päättää

Jos meidän isukki yksin saisi päättää miten pojat puettaisiin, niin usein pojat puettaisiin näin:

Klassisiin vaatteisiin Ganttia, Hilfigeriä, Lacostea, Pomdeluxia ja Po.Piakin.

Tyttöjen ollessa pieniä ja ennen verkkokauppojen  nousukautta, toi isukki monesti tuliaiseksi lastenvaatteita. Ihan omatoimisesti oli Ruotsin reissulla löytänyt Po.Pin ja sen jälkeen alettiin reissuja suunnitella niin, että mutkattiin Kokkolan Po.pin kautta. Sieltä ostettiin klassisesti raitaa, ruutua ja yksiväristä. Tuliaisena Helsingistä on tuotu myös todella tykätyt ja pidetyt Gantin mekot tytöille.

Edellisellä Helsingin reissulla isukki oli yrittänyt käydä ostoksilla, mutta hänen mielestään esim. Zarassa ei ollut juuri mitään kotiin tuomisen arvoista, kun netistäkin saa. 

Olen joskus lukenut, että miehet ostaisivat vielä enemmistön vaatteista suoraa kivijalkakaupoista.

Meidän isukki on kyllä siirtynyt myös sohvashoppailijaksi ja hankinnat tehdään netistä. Samalla voi helposti katsastaa sen pienten poikien osaston. 

Minä ja tytöt yhdessä valitaan ne tyttöjen vaatteet, mutta isukin mielipidettä kysytään poikien vaatteisiin. Onhan miehellä paljon parempi kokemus poikien ja miesten pukeutumisessa. Täytyy myöntää, että välillä kysyn ihan omistakin vaatteista miehen mielipiteen. Tilatessani niitä eilen esittelemiäni vähän erikoisempia housuja kysyin niihin myös miehen mielipiteen. Ehkä pidetyimmät vaatteeni olen saanut mieheltä lahjaksi. Urheiluvaate ja - tarvikehankinnat olen antanut lähes täysin isukin vastuulle.

Jos isi siis saisi päättää, värit olisivat hillittyjä. Vaatteissa olisi ruutua, raitaa tai olisivat ihan yksivärisiä.

Arkivaatteissa saa olla kuviota ja monesti kaapista valitseekin pojallalle minun ompelemia vaatteita.

Isukilla tulee melkein herkemmin jokin päähän pinttymä. Viime kesänä halusi tietynlaisen lippiksen pojalle ja nyt on etsinyt klassista poikien vyötä.

Näissä kuvissa ollaan mummolassa menossa serkkupojan synttäreille.

Rakkautta ensi silmäyksellä - jotain uutta äidille

Jokunen aikaa sitten pääsin käymään ensimäistä kertaa House of lolan vaatekutsuilla. Ensisilmäyksellä tuli ihastus, että kuin naisten Pompdelux. Vaikka mallistossa on lastenvaatteitakin en niin ihastunut niihin, kun näihin naisten vaatteisiin. Minä tykkään, että vaatteet on mukavia päällä, mutta niissä on jokin pikkujuju. Näissä tilaamissani Lola Favorites malliston Diamond pantseissa on matala haaraosa, takatasku ja vino leikkaus. Mallistossa olisi ollut vaikka mitä ihanuuksia ja voi sanoa, että rakastuin heti tähän ennestään minulle vieraaseen merkkiin.

Mukava saada vähän vaihtelua kotiäiti lookkiin, kun lähtee vaikka marttailtaa tai shoppailemaan.

koululaisen paitapusero

Molemmilla tytöillä on omat makunsa vaatteiden suhteen. Minä koitan kuitenkin varovasti ohjaillen ja jarrutelle pitää tytöt vielä "pikkutyttöinä" ei vielä teineinä. Vanhempi ei halua räväyttää ja vaatteiden tunto on tärkeää. Nuoremmalle ei ole niin väliä miltä ne tuntuu ja hän keksii erilaisia asuja ja ompelutti minulla myös maastokuvioisen mekon, jossa piti olla olalla iso rypytykset. 

HM.ltä sohvatyynyjä tilatessa halusi tyttö kurkata nuorten tyttöjen osaston, jos sieltä löytyisi hänelle kauluspaita ja löytyihän sieltä. Vaikka aika ison tytön vaate kauluspaita on tilattiin  vaalea paita mustilla tähdillä. Heti se paketin kotiuduttua piti kouluun laittaa ja koulukaverit olivat kuulemma ihastelleet ;) 

Ikean retkellä

Tytöt on jo muutaman kuukauden puhuneet Ikeassa käynnistä. Meillä päin lähin Ikea sijaitsee ulkomailla, eli Haaparannassa. Pääsiäinen tuli vietettyä ihan kotosalla, joten viimme viikonloppuna oli Ikean reissu paikallaan. 

Tyttöjen ostoslistalla oli työtuolit ja laatikoita huoneeseensa. Päiväpeitteitäkin katselivat, mutta hyvää ei löytynyt. Tubettajien syyksi voin laittaa varmaan sen, että pari viherkasviakin meille kotiutui (vaikka muutama vuosi ne ihan taktikoidusti tapoin).

Omalla listalla oli uusi eteisen matto, kun tässä  taannoin tuli tehtyä sama moka toistamiseen ja ostettua musta matto. Ilman jonkin sortin säilyttiä ei Ikeasta voi lähteä ja niitähän taas siis kärryyn lastattiin.

Parasta lystiä on tietysti ihastella sisustettuja huoneita ja ne olivat viime kerrasta muuttuneet. Itse taas kerran ihastelin keittiöiden nokkelia ratkaisuja ja huokaan syvään, kun oman roskakaapin avaan.

Eikä Ikean reissu ole mitään ilma lihapullia.

Tytöt ottivat kameran mukaan ja pitkät pätkät reissua videoivat, mutta en nyt niitä julkaise. Valtaosa kuvista onkin tyttöjen ottamia. Eipä tarvinnut minun reissun jälkeen koskea ruuvariin, kun kokosivatkin tuolinsa ja lootansa ite ennen, kun kissaa ehdi sanomaan.

Lapsi parat tai ehkä sittenkin äiti parka

Naapurin bloggaus lapsen sairastelusta sai taas ahdistuksen nousemaan.

Me ollaan molemmat miehen kanssa pendelöijiä eli toisella paikkakunnalla töissä mitä asutaan, kuten varmasti todella moni muukin. Työpäivän pituus on 8-16 ja 9-17 + reissut, edustukset ja muut ylityöt.

 Normaali päivänä aamulla kotoa lähdetään klo 7 ja palataan kotiin klo 17.00 - HURJAA!!!!

Minä olin aikoinaan tyttöjen välissä töissä ja tein 6 tuntistä päivää ilman ruokatuntia. Tyttöä hoiti juuri päiväkodista eläkkeelle jäänyt mummi. Minä painelin töihin klo 7 ja tyttö jäi nukkumaan. Eivät ehtineet muuta kuim aamupalan syödä ja ulkoilla, sekä lounaan syödä, kun olin kotona. Mies oli silloin samalla paikkakunnalla töissä, joten saatoin hyvällä omallatunnolla ajella töihin omaan tahtiini (kiitos liukuvan työajan).

Toiselta tytöltä palasin töihin vasta, kun hän oli kolmen vanha - eikä ihme, koska vastassa oli juuri nämä kymmentuntiset päivät. Kolme ja viisi vuotiaat pärjäsivät päiväkodissa hyvin. Päiväkoti oli ihana ja lapset tykkäsivät. Kyseessä oli uusi työpaikka, joten mitkään työajan lyhennykset eivät onnistuneet. Tätä kesti kaksi vuotta.

Kun esikoinen meni kouluun, aloimme kulkemaan karusti peräkanaa kahdella autolla töihin. 

Tilanne oli silloin sellainen, että mies meni töihin puoli yhdeksäksi, eli vei tytöt aamupäiväkerhoon ja päiväkotiin kahdeksaksi. Minä olin painellut jo seiskaksi töihin, eli lähtenyt kotoa kuuden jälkeen...

Näin pääsin lähtemään töistä kolmelta ja hakemaan tytöt neljältä- lyhensimme tällä tavalla kahdella tunnilla tyttöjen päivää. Näin saattoi tehdä, vaikka oli ekologisesti ja taloudellisestikin kannattamatonta ajaa lähes sama matka töihin.  Tämä oli kuitenkin väliaikainen järjestely, kun olin jäämässä kolmen kuukauden päästä äitiyslomalle.

Poika meni päiväkotiin 1v 3kk ikäisenä - kymmenen päivää kuukaudessa ja äiti 50% työtä. Nykyään on nuo osittaiset kodinhoitotuet ihan eri luokkaa mitä esikoisen aikaan, jolloin sai 75euroa kelalta osittaista hoidontukea.

Ahdistuksen lykkää, kun miettii että tämä on jossain vaiheessa taas tulossa ja pelastajaa ei löydy syntyvästä vauvasta. Esikoinen  joskus sanoi, että pikkuveli on pelastanut hänet ip ja ap-kerhoilta.

Toisaalta olen lohduttanut itseäni, että pojat kun ovat koulussa isot siskot voivat ainakin osittain huolehtia heitä kouluun.
Tämä on varmasti vain äidin ahdistusta, hyvinhän ne lapset hoidossa pärjää ja hoito loistavaa, mutta miten pärjää äiti!!!

Toivottavasti, kun töihin palaan on mahdollisuus osittaiseen työaikaan ja etätyöhön.

Kaikki on vielä kohdaltani ihan auki. Palaanko vanhaan, vai johonkin uuteen - sen näyttää tulevaisuus.

Näitä avauksia tulee harvoin täällÄ tehtyä, mutta jospa tämä ahdistusta helpottaisi.