Meillä on ollut erilainen viikonloppu. Kaikki alkoi tietysti ensilumesta (eihän sitä ole täällä vielä ollut, kuuraa vain), jota poika kovasti ihmetteli. Veimme perjantaina tytöt syysloman päätteeksi muummolaan. Lapsukaiset on tosi harvoin missään yötä saati kahta, kuten nyt. Yleensä jos tosi harvoin on tarve lastenhoitajalle on mummo ja pappa tulleet meille.
Ollaan sitten ihmetelty millaista olisi yksi lapsisen perheen elämä. Poikakin on ollut aika ihmeissään ja nyt jo kovasti tyttöjä huutelee ja etsiin. Nyt kyllä makoilee vain peiton päällä takkatulen loimussa, kun kukaan ei ole villitsemässä.
Lunta kävi tuplasti tämän verran. Päivällä lähdettiin tyttöjen vientiin ja illalla kotiin tullessa oli meidän kuja paksun koskemattoman lumen peitossa - kaikki olivat syysloman vietossa.
Nyt lumi sulanut ja maisema melko ankea.
Tuo pojan viimme keväänä ostettu haalari sopii vielä hyvin, joten päästään pojan topissa ainakin aleihin asti :)
Oi, meillä lunta vielä innokkaasti odotellaan ja siinä odottamisessa taitaa kestää!
VastaaPoistaYhden lapsen kanssa elo on musta nykyään aivan liian hiljaista ja rauhallista. Pieninkään ei osaa olla kun sisarukset puuttuu. Nopeasti sitä siis tottuu vilkkaaseen elämään ympärillä :)
Kyllä mekin ihmeteltiin tuota yhden lapsen kanssa oloa - tuntui ihan toimettomalta.
PoistaMeillä on kaksi lasta ja ovat aika rauhallisia kun ovat keskenään. Mutta joskus kyllä menoa piisaa, varsinkin jos on kavereita käymässä. Mutta minä kyllä rakastan rauhaa ja hiljaisuutta.
VastaaPoistaMeilläkin on aika rauhalliset lapsukaiset tai no nuorempi tytöistä on aika vilkuna, muttei se meteliä pidä. Joskus saatu siitä kommenttiakin, että miten teillä voi olla näin rauhallista. Mutta tyttöjen poissa ollessa poika ei oikein osannut ryhtyä mihinkään istuksia ja makoili pitkiä aikoja.
PoistaSe on varmaan noilla nuoremmilla sisaruksilla usein niin, että eivät oikein osaa olla yksin, kun aina on ollut isompaa sisarusta läsnä. Meillä sama juttu, että nuorempi ei oikein "osaa olla" tai alkaa millekään, kun sisko on poissa. Meilläkin on näitä tilanteita useammin nyt, kun koululaisella alkaa olla enemmän omia juttuja, kavereita, yökyläilyjä jne. Silloin kun tilanne on toisinpäin, eli nuorempi on poissa, niin vanhempi kyllä keksii tekemistä itsekseenkin paremmin. Tokihan se voi olla vähän luonnekysymyskin... meillä on tyttö aina osannut touhuta ja näprätä myös yksikseen (ja osaa myös nauttia siitä). Pojalla se ei luonnistu millään. - MY
Poista