Kaaosvuodet?

Facebookkiin oli useampi linkittänyt tämän kirjoituksen kaaosvuosista ja vaunu postaukseen tuli kommenttia ison perheen kiireistä :)

Se herätti miettimään omaa arkeani.

Elänkö kaaosvuosia?

Tällä hetkellä ja viime keväänä tein 2-3 työpäivää viikossa ja olen perus kahdeksan tunnin työssä. Viikkotunteja tulee siis vain noin 24. Tää on ihan luksusta!!! 

Työaamuina herään kuudelta ja kahdenkymmenen minuutin päästä olen valmiina lähtemään töihin, kun muut jäävät vielä koisaamaan. Töissä olen seiskalta, aina ensimmäisenä, mutta liukuvatyöaika mahdollistaa tämän. Mies ei ole pahemmin valitellut, kun eihän se ole edes joka päiväistä ja näin tehtiin ennen pojan syntymää, joka arkipäivä. 

Eniten töitä teettää nuorempi tyttönen, jos ehtii napata lastenohjelmat päälle, mutta kivuttomimmin hänen kanssaa aamut menevät, kun on mahdollisimman vähän aikaa ja ei ehdi haaveiluun painua.

Eilen aamulla tyttö halusikin lähteä jo tuntia ennen koulun alkua AP-kerhoon yhtämatkaa siskon kanssa, vaikka ei olisi sinne tarvinnut mennä ollenkaan.

Minä pääsenkin lähtemään kotiin jo kolmelta. Vanhempi tytöistä on hakenut, kun pääsee kolmelta koulusta nuoremman IP-kerhosta ja ajelevat yhtämatkaa kotiin (hyvää harjoitusta siihen yksin kulkuun).

Haen pojan hoidosta ja ollaan viimeistään neljältä kotona - siinä on hyvin iltaa aikaa harrastuksille ja kotihommeleille. Iltaruuan pyrin tekemään jo edellisenä päivänä valmiiksi, kun pojalla aikankin on
heti nälkä, kun kotiin päästää. 

Kotipäivät olen valinnut niin, että käydään perhekerhossa ja -tuvalla. Extraluksusta on, kun saan hetken torkahtaa pojan päiväunien aikaan, siksi olen varmaan ollut tässä raskaudessa virkumpi mitä koskaan (tosin myös hemppa on matalampi mitä koskaan ja se on aiheuttanut iltapäiviin sellaista totaaliväsyä). Tytöt kulkee joihinkin harrastuksiinsa itse ja jos minä kuskaan, hyödynnän sen käymällä samalla kaupassa ja kirjastossa.
Äiti urani raskain vaihe on varmaan ollut tuon nuoremman tytön eskariin kuskaus, kun hänet piti minuutilleen ysiksi viedä ja yhdeltä hakea eskarista satoi tai paistoi. Pojan unet piti aina sovittaa tähän aikatauluun.

Tehdessäni täyspäiväistä työtä  arki oli kyllä aika tiukkaa, mutta kaukana kaaoksesta.
Aamuisin istuttiin autossa koko sakki 45 minuutissa omasta heräämisestä. Haluan, että lapset viedään hoitoon rauhassa eikä heitetä hoitoon ovelta.
Meidän aamut olivat hyvin ohjelmoituja. Itse noustessani kävin huikkaamassa tytöille huomenet ja olessamme itse valmiita nostettiin tytöt sylissä sängystä. Ei ollut märinää ja saivat samalla hellyyttä. Pienimmän puinkin osittain sylissä. Aamupalanhan he saivat hoidossa. Rutiinit jatkuivat kotiin päästyä. Ruoka lämpenemään, pyykkikone pyörimään... jne. Tein mahdollisimman usein ruoan, jos ruoka sen salli, jo edellisenä iltana ja pyykkikone tuli ladattua samalla, kun päivän likapyykit koriin vein - olivat siis jo seuraavana päivänä valmiina koneessa. Harrastan pyykissäkin yksi koneellinen, joka päivä-sääntöä.
Arki-iltoihin ei mitään erikoista otettu. Olemme pitäneet yllä myös sellaista sääntöä, että yksi meno per päivä. Kotona ollessaani, jos menen vaikka päivällä isommille ostoksille, ei illalla saa olla menoja. Tytöillä oli yksi harrastus ja sen aikana itse ehti salilla pyörähtämään. Minä kyllä karsin omista harrastuksista, mutta en ole ennen lapsiakaan ollut sen kummempi harrastaja.
Tiedän, että nämä minun nykyiset pitkät harrastukset neulekahvila ja ompelu, jotka vievät 2-3 tuntia illasta tulevat jäämään pois, kun joskus taas olen täyspäiväisesti töissä. Niitä on sitten harrasteltava itsekseen. Omaa aikaa jää tunti pari lasten mentyä nukkumaan. Sinne en ruukaa jättää kotihommia, vaan ne tulee hoidettua iltatoimien lomassa.
En tunne eläväni kaaoksessa.
Eli minun kaaokseen on auttaneet rutiinit, tarpeettomien menojen karsiminen ja suunnitelmallisuus. Tosin vannomatta paras, sillä nyt keksittiin ihan yllättäen lähteä myymään paikallisen MLL.n kirppikselle huomenna aamulla,kun siirrettiin meno lasten serkkupojan synttäreille. Minua on vaivannut koko iltapäivisin totaalihyytyminen ja en siten jaksa yksin edes takaisin ajella.

Tänään siis pengotaan kirppiskamoja - eilen jo aloiteltiin ja siellä on tulossa myyntiin Po.Pia, miikkaria, Pompdeluxia, Vertbaudettia, cupcakea ja ketjukamaa edukkaasti. En tosin usko tuolla merkkivaatteiden menekkiin, joten kannattasko aktivoida tuota blogikirppistä? En jaksa alkaa niitä lähettelemään, mutta onko Oulunseutulaisia kiinnostuneita? Arkisin kulkeutuvat keskustaan ja kaijonharjuun ja jollakin aikataululla Muhokselle, Kempeleeseen ja Oulunsaloon.
Tulkaapa huomenna kirppistelemään - tarkempaa tietoa saa minulta sähköpostin kautta.

Tällaisia mietteitä täältä rennon aamukahvin takaa ;)
(uskaltauduin näin pitkään sepostukseen uhmaten niitä sataa kirjoitusvirhettä)