Odottava edustusrouva (yhteistä aikaa)

Edustusrouva - haha - oli ihan pakko laittaa, kun joka kerta se vaan niin huvittaa.
No joo, en todellakaan ole mikään edustusrouva! Joskus miehelle aina niitä avec-kutsujakin napsahtaa, mutta yleensä lähetän sen niihin ihan yksin :) Nyt sattui tähän omalle kylälle sellainen gaala, joten miehelle varmaan suureksi yllätykseksi ajattelin lyöttäytyä miehen käsikynkkään.

Mitä tällainen yksi kyttyräinen kameli sitten laittas päälle? Mikään kaapista löytyvä juhlakolttu ei mahdu sitten millään mun päälle! Tilaisuuden pukeutusmiskoodi oli tumma puku, joten iltapukua ei tarvinnut mamman lähtä metsästämään.

Metsolassa oli ysmyt, joihin en jaksanut paikan päälle pyöriä, mutta tilasin itselleni kokeeksi Mama Licioksen mekon - oli puoleen hintaan, eli halavalla sain.

Onhan tämä vähän sen mallinen, että tippuu suoraa alas vatsalta. En tiedä olisiko mahaa myötäilevämpi näyttänyt paremmalta?

Vau, yllätykseksi tässä on imetysluukut, joten samalla ratkesi varmaan mamman ristiäisvaateongelma - jee. Mies tilasi just tumman sinisen puvun Tigerilta, joten menee yksiin sen kanssa - tai ehkä se laittaa mustan puvun, mutta naisillako muka menee vaatteisiin rahaa ... mun mekko makso alle 30 euroa ja miehen pukuun ei riitä, että lisää nollan perään.

Mulla on tukka aina kiinni - nytkin sipaisin sen letille - tässä jo aika tavalla hapsottaa. En oo värjännyt tukkaa sitten viimme maaliskuun. Yleensä olen raskausaikana yhdesti kahdesti sävyttänyt, mutta nyt ajattelin, että mitä sitä turhaan menee tämä näinkin.

Melkoinen pallero, mutta kivaa oli, eli hyvä, että lähdettiin. 

Kotiin oli kiire ja kotona oltiin jo ysiltä ja ehdittiin lapsille hyvän yön halit antamaan. Tällä mennään taas jonkun aikaa. Vasta kaverin kanssa keskusteltiin aiheesta "pari suhteen kahden keskinen aika". Nyt odotus aikana oli uutena tullut laajaneuvola käynti, johon miehen piti tulla mukaan ja kotona piti vastailla liutaan kysymyksiä. Yhtenä kysymyksenä oli kahden keskinen aika. Me oltiin siellä, että no ei olla tunnettu tarvetta käydä missään, että onko pakko jo ei taho. Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että kaikilla on omat tarpeensa - kaikki ei tunne tarvetta irtiottoihin arjesta ja lapsista. Se kuten kaikki muukin on niin perheestä kiinni. Minä luulen, että meille riitti taas seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, kun kävimme kymmenvuotis hääpäivän kunniaksi yksi yö hotellissa. Me ollaan myös siitä onnellisessa asemassa, ettät lapset menee helposti nukkumaan (koputtaa puuta) ja ovat nukkumassa kaikki ysiltä, joten meille jää iltaisin mukavasti yhteistä aikaa. Me ollaan myös pyritty siihen, että siinä vaiheessa ei enää siivota tai tehdä kotitöitä. Ainoa mitä kaipaa tai tuntee huonoa omaatuntoa on lapsettomien kavereiden näkeminen. Lapsellisen kanssa sitä jotenkin paljon helpommin tulee kyläiltyä puolin ja toisin.