Tänään alkoi vihdoin koululaisten kesäloma. Aamusella tytöt hakivat todistukset koululta. Ihanassa säässä saatiin lomanalkajaisia juhlistaa. Alkuperäistä suunnitelmaa muutettiin ja päätettiin jättää kaupungissa ravintolassa syöpöttely väliin ja haettiin paikallisesta jokaisen herkkuja. Sitten syötiin rennosti omalla pihalla aurinkovarjon alla. Jälkkäriksi katettiin jätskibuffetti.
Saippuoiden lisäksi lahjapussukoihin sujautettiin tummaa luomusuklaata - mahtaa olla opettajilla suut makeana kesällä. Esikoinen kirjoitti aamupalapöydässä vielä runon mukaan.
Vanhempi tytöistä saikin sipsistipendin hyvänä tarinoiden kirjoittajana. Hienoa, että nykyään palkitaan näinkin. Esikoisen luokalta oli palkittu myös kehittymisessä eri aineissa, piirtämisestä ja päässälaskusta, eli ei aina niistä perinteisistä menestymisistä. Mahtaakohan tytöstä tulla bloggari. Parempi, kuin äitinsä, joka ei tajua lopettaa.
Ajat ovat muutoinkin muuttuneet kolmessakymmenessä vuodessa. Tämän pienen tytön muistoihin nousee kun minulle kerrottiin, että äänestystuloksesta huolimatta hymytyttö annetaan yläasteelle siirtyvälle. Minulla kerrottiin olevan mahdollisuus vuoden päästä. Seuraavana vuonna sitten annettiin säästösyistä vain yksi koko koulussa ja sen päätti opet. Tai kuinka sama tyttö voitti piirustuskilpailun, koska oppilaat saivat päättää. Opettaja vain muisti maininta, että hän olisi valinnut jonkun muun ja eikä haitannut, jos videointi tästä palkinnonjaosta unohtui.
Meidän tyttöjen opettajat ovat olleet todella hyviä. Esikoisella samat opettajat viimeiset kolme vuotta. Lempeät, mutta ilmeisen vaativatkin, kun reilun neljänkymmenen oppilaan luokasta Jouluna sai vain yksi oppilas täyden kiitettävän rivin. Nuoremmalla taas kuulemma maailman paras opettaja. Koepaperin reunaa on joskus koristaneet sydämet opettajan iloksi.
Tällä viikolla Facebookissa onkin tiuhaan linkitetty Kodinkuvanlehden kirjoitusta "Kelle kelpaa seiskan lapsi". Siinä niin osusvasti kirjoitetaan, kuinka toukokuun viimeisenä viikonloppuna facebookista saamme lukea luokan priimuksista. Koskettavinta on maininta, "Sitten ihmetellään, miksi vanhemmat eivät osaa pyytää apua vaikeuksia kohdatessaan. Täydellisten äitien puoleenko siinä kääntyisi, kun on heikoimmillaan?"
Tuosta sipsistipendistä ja muista hauskoista palkinnoista saa kyllä kiittää ihan teidän esikoisen loistavaa opettajakaksikkoa. Ei tuolla muissa luokissa samanlaista käytäntöä ole ollut. Pitänee itse toteuttaa vastaavaa ensi vuonna :)
VastaaPoistaTodella hyvä idea ja varmasti kannustaa etenkin niitä parantajia. Ttoki tuntuu muistakin mukavalta, että heidän taitonsa on huomattu.
PoistaMeiltä taitaa löytyä lähes nimikaima ;) Kova runotyttö hänkin :)
VastaaPoistaTyttö ite huomasikin, että nimi oli jääny näkyviin. Onnittelurunot syntyy kädenkäänteessä, kun ite saan just ja just sen paljon onnea kortteihin väännettyä :)
Poista